Toistamaata1
Suuressa kirkkosalissa katsotaan nyt pyhimyspatsaita suoraan silmiin. Kuva: Omar El Mrabt / Museovirasto

Monialaisena yhteistyönä syntynyt Toista maata -näyttely täydentää kokonaiskuvaa Suomen alueen kehittymisestä ja historiasta

Näyttelyt

Kansallismuseon perusnäyttelyuudistuksen viimeistelevä Toista maata -näyttely tuo museorakennuksen esiin kaikessa upeudessaan. Näyttelysuunnittelulla tuodaan sisältöjä sopivalla tavalla esille niin piipahtajalle kuin historiaan syväsukeltavalle. Toista maata -näyttely avautui Kansallismuseossa 17.5.2021.

Kansallismuseon Toista maata -näyttely kuvaa ajanjaksoa keskiajalta autonomian ajan loppuun Suomen alueella. Näyttelyä on tehty yhteistyössä monialaisen tutkijajoukon ja yhteisöjen edustajien kanssa. Näyttelytyöryhmään on kuulunut museon asiantuntijoiden lisäksi kirjailijoita ja tilasuunnittelun ammattilaisia. Näyttelysuunnittelua ohjasivat vahvasti myös historiallisen museorakennuksen henki ja erilaiset tilat.

”Kansallismuseon tilat on alun perinkin suunniteltu tietyille kokoelmille ja suunnittelu ollut usein kokoelma- ja teemalähtöistä. Tästä halusimme luonnollisesti pitää kiinni”, sanoo projektipäällikkö Päivi Roivainen Suomen kansallismuseosta.

Esinelistan ja työpajamateriaalien pohjalta nousi esille pääteemoja, esimerkiksi usko ja elämä, joille etsittiin ensin sopivimmat tilat.

Arkkitehdit Gesellius, Lindgren ja Saarinen suunnittelivat Suomelle Kansallismuseon, joka rakennuksenakin heijastaa suomalaista kulttuurihistoriaa yhdistellen linnojen ja kirkkojen arkkitehtuuria. Rakennus valmistui vuonna 1910.

”Tilasuunnittelussa haluttiin nyt kuoria esille historiallinen rakennus upeine yksityiskohtineen. Tuomalla tiloihin luonnonvaloa ja välttämällä valoa peittäviä rakenteita museorakennus nousee esille uudella tavalla”, näyttelysuunnittelusta vastaavan Good Kombon Tuomas Siitonen kertoo.

Inhimillinen, humaani näkökulma

Näyttelyn sisältöjä ja esittämisen keinoja pohdittaessa samaistuttavuus ja ihmisyys nousivat jo alussa keskiöön. Näkökulmaksi täsmentyi inhimillinen; taidehistoriallisen sijaan. Näyttelysuunnittelun ratkaisuin haluttiin luoda muistijälki kävijälle, vaikka hän olisikin näyttelyssä vain piipahtamassa. Tiedon tasoja pohdittiinkin siitä näkökulmasta, mitä jäisi mieleen nopealla vilkaisulla ja mitä taas syventyen.

Taustatietoa ja näkökulmia on tarjolla käsikirjoittajiin kuuluvan kirjailija Juha Hurmeen lukemissa mininovelleissa, joissa syvennytään näyttelyssä esille tulevien henkilöiden tarinoihin. Kansallismuseon uusi Toista maata -podcast piirtää näyttelyesineiden kautta aikajanan historiasta tähän päivään.

Uuden perusnäyttelyn suunnittelussa haluttiin tuoda esille myös ihmisen suhdetta ympäristöönsä. 3D-animaatiossa nähdään museota ympäröivän Töölön muutos yli 800 vuoden ajanjaksona.

Tämänhetkisen tutkimuksen ja näkemyksen pohjalta

Kirkollisia esineitä lukuun ottamatta keskiajalta on säilynyt kokoelmaesineitä varsin vähän. Näyttelyssä kuvataankin pitkään melko muuttumattomana pysynyttä keskiajan ihmisten arkea ja elämää esineiden ohella uudenlaisin ratkaisuin. Keskiaikaisen kylän pienoismallin projisointi näyttää vuodenaikojen muutoksen tuomia haasteita.

Näyttelyn digitaaliset kohteet ovat tarkoituksenmukaisia ja tarjoavat oivalluksen paikkoja.

”Vuorovaikutuksellisia sisältöjä osataan näyttelyissä jo odottaa. Emme kuitenkaan lähteneet tekemään teknologista wowta itsetarkoituksellisesti. Vuorovaikutus on yksinkertaista ja käyttöliittymiltään kohteet ovat helppoja. Vuorovaikutus voi alkaa esimerkiksi vain asettamalla kämmen kuparilevylle”, Tuomas Siitonen kuvailee.

Tänä päivänä museot näkevät, että historiaa ei voi sanella kerrottavaksi tai ymmärrettäväksi vain yhdellä tavalla. Näyttely on tässä ajassa, tämänhetkisen tutkimuksen ja näkemyksen pohjalta syntynyt näkökulma ajanjaksosta, joka käsittää vuodet 1100–1917.

”Työryhmässä lähtökohtanamme on ollut tehdä näyttely, joka on meidän näkemyksemme nyt. Ja tämä näkemys toivottavasti synnyttää paljon jatkotutkimusta”, summaa projektipäällikkö Päivi Roivainen.

Toista maata-näyttelyn avajaisvideot ovat katsottavissa Suomen kansallismuseon YouTube-kanavalla. Videoihin on saatavissa suomen-, ruotsin- englannin ja venäjänkielinen tekstitys. Videoituina on Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttilan, Ruotsin historiallisen museon ylijohtaja Maria Jansénin ja Venäjän valtion historiallisen museon ylijohtaja Alexey Levykinin avajaispuheet sekä eri puolilta maata kotoisin olevat lapset ja nuoret viimeistelemässä näyttelyä museon työntekijöiden kanssa asettamalla paikoilleen omalta tai perheen kotiseuduilta peräisin olevan esineen. Voitto (Humppila) asettaa näyttelyyn karhunhampaan, Lizette (Maalahti) kaukoputken, Myrsky ja Kaamos (Hailuoto) plootuja, Penjami (Inari) leikkiporon, Tobias (Tuusula/Dresden) Meissenin posliinikupin ja Dominic (Helsinki/Kosemkina/Inkerinmaa) lapaset.

Avajaisvideot verkkosivulta.