Suomen kansallismuseo Valkoisen talon kutsumana kehittämässä museoiden repatriaatiokäytäntöjä
Kulttuuriperinnön hallinnan ja omistajuuden kysymykset ovat aikamme tärkeitä kysymyksiä museoalalla, ja Suomen kansallismuseon tekemät repatriaatiot eli kulttuuriperintöaineistojen palauttamiset ovat herättäneet kansainvälistä huomiota. Eurooppalaisille museoille suunnattu ohjelma syventää museoiden ja Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen välistä yhteistyötä ja kehittää käytäntöjä, joiden mukaan repatriaatioita tulisi kansainvälisesti toteuttaa.
Suomen kansallismuseon konservoinnin intendentti Eero Ehanti osallistui loka-marraskuussa 2022 Yhdysvalloissa järjestettyyn International Repatriation Museum Exchange -ohjelmaan, jonka tarkoitus on kehittää hyviä käytäntöjä yhteistyössä museoiden ja alkuperäiskansojen edustajien kanssa, jakaa kokemuksia ja edistää kansainvälisiä repatriaatioita. Ohjelmasta vastasi White House Council on Native American Affairs yhdessä Yhdysvaltojen hallinnon eri osastojen, Smithsonianin National Museum of American Indianin ja Institute of Museum and Library Servicesin kanssa.
“Suomen kansallismuseo oli kutsuttu ohjelmaan muutaman merkittävimmän eurooppalaisen ja yhden uusseelantilaisen museon kanssa. Olemme osallistuneet ohjelmiin aiemminkin, mutta nyt olimme mukana asiantuntijan roolissa. Ohjelman keskiössä on mahdollisimman suora yhteistyö alkuperäisyhteisöjen kanssa”, Ehanti kertoo.
Ehanti jakoi kollegoilleen kokemuksia Suomen kansallismuseon toteuttamien kansainvälisessäkin mittakaavassa huomattavan laajojen repatriaatioiden pohjalta.
”Kulttuuriperinnön merkitys, omistajuus ja palauttaminen joko konkreettisesti, digitaalisesti tai muulla tavoin alkuperäisten omistajien jälkeläisille on museokentän ajankohtaisimpia kysymyksiä. Suomessa ollaan tässä kansainvälisesti pitkällä”, Ehanti jatkaa.
Suomen kansallismuseo palautti vuonna 2020 Yhdysvaltain alkuperäiskansoihin kuuluville puebloille ja hopeille Mesa Verdeen, Coloradoon, hautalöytöjä ja haudoista löydettyjä esineitä geologi ja kasvitieteilijä Gustaf Erik Adolf Nordenskiöldin (1868−1895) vuonna 1891 tekemältä tutkimusmatkalta. Syksyllä 2021 museo palautti kansalliskokoelmista noin 2200 saamelaisesinettä Saamenmaalle, Saamelaismuseo Siidan haltuun. Repatriaatiot saivat huomiota ja tunnustusta kansainvälisesti. Saamelaisrepatriaatio palkittiin Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnolla.
Etnografiset kokoelmat tutkimuksen käytettävissä
Suomen kansallismuseon etnografisen kokoelman amanuenssi Pilvi Vainonen on ollut mukana luomassa Suomen kansallismuseon toimintaohjetta kokoelmaesineiden palauttamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Museo saa aika ajoin kyselyitä eri tahoilta koskien eri kulttuurialueilta tai kansoilta Suomen kansallismuseon haltuun tulleista esineistä ja kokoelmista. Museo toteutti Namibian museoliiton kanssa kiertonäyttelyn, jossa esitettiin valokuvin Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaa lähetyssaarnaaja Martti Rautasen nykyisestä Pohjois-Namibiasta keräämää esineistöä.
“Suomen kansallismuseon etnografinen kokoelma on monenlaisen kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen käytettävissä. Vain osa yhteydenotoista liittyy mahdolliseen palauttamiseen. Maailmankulttuurien kokoelmat ovat monin tavoin myös suomalaista kulttuurihistoriaa, ja ne ovat lisänneet ymmärrystämme maailmasta”, Vainonen kuvailee.
Vastaukset palautuspyyntöihin tehdään tapauskohtaisesti
Varsinainen palautuspyyntö voi käynnistää repatriaatioprosessin, mutta myös tiedollinen saavutettavuus on yksi repatriaation muoto. Esimerkiksi Helinä Rautavaaran museon ja Australian arrernte-alkuperäiskansan edustajien kanssa yhteistyössä toteutettu UTERNE – 100 Arrernte Objects -hanke vuosina 2017–2019 toi osapuolet yhteen hedelmälliseen tiedonvaihtoon. Arrerntet saivat Suomen-vierailullaan muodostettua uuden yhteyden kansansa esineistöön, joka on ollut Suomen kansallismuseon hallussa vuodesta 1913. Suomen kansallismuseo sai samalla tärkeää lisätietoa esineistä.
“UTERNE-projektin ansiosta museolla on parempi valmius jatkaa keskustelua mahdollista konkreettistakin palauttamista ajatellen”, amanuenssi Pilvi Vainonen kertoo.
Palautuksiin kuuluvat niin fyysinen kuin digitaalinen palauttaminen sekä fyysinen saavutettavuus, kuten alkuperäisyhteisöjen mahdollisuus esimerkiksi tutkia esineitä tai lainata niitä. Palautuksissa sovelletaan useita kulttuuriperinnön omistajuuteen, hallintaan ja palautuskysymyksiin liittyviä keskeisiä lakeja ja sopimuksia. Jokainen palautuspyyntö ja -hanke käsitellään tapauskohtaisesti niin lainsäädäntö, eettiset ohjeet kuin osapuolten näkökannat huomioiden. Palautuspyyntöihin vastaamista edeltää esineistön inventointi ja provenienssin selvittäminen.
Suomen kansallismuseo on kansainvälisesti verkostoitunut museo, ja yhteydenpitoa käydään säännöllisesti kansainvälisten museoiden kanssa myös repatriaatiokysymyksistä.