Esihistoria

Kansallismuseon esihistorian näyttelystä löytyy Suomen merkittävämpiä arkeologisia löytöjä. 10 000 vuoden mittaisesta ajasta kertovaan näyttelyyn on valittu 700 esineitä kuvaamaan muinaisten ihmisten elämää. Näille sivuille niistä valittiin muutama - kertovatko ne enemmän meistä?

Esihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitus­taidon keksimistä. Tieteellinen käsitys esihistori­allisesta ajasta kehittyi 1800-luvun alussa, jolloin esihistoria jaettiin kivi-, pronssi- ja rautakauteen sen mukaan, mikä oli aseissa käytetty materiaali. Esineeseen tarvittavan materiaalin valinta ja löytäminen vaati esihistorian ihmisiltä paljon tietoa ja taitoa. Kivi oli ensimmäinen tärkeä työkalujen ja muiden esi­neiden raaka-aine. Kiven käyttöä esineiden raaka-aineena jatkettiin myös metallien keksimisen jälkeen. Pronssi ja rauta keksittiin Lähi-idän suunnalla, pronssi 3000-luvulla eaa. ja rauta noin 1500 eaa. Metalli mahdollisti kokonaan uusien esinetyyppien, kuten miekan, veitsien ja tikareiden kehittymisen.

Vain osa käytetyistä materiaaleista on säilynyt meidän päiviimme saakka. Kiven, saven ja metallien lisäksi esineiden valmistamiseen käytettiin kaikkia luonnosta saatavia materiaaleja, kuten nahkaa, turkista, luuta, puuta, kaarnaa ja tuohta. Niitä on kuitenkin säilynyt vain vähän. Eloperäiset aineet säilyvät Suomen maaperässä vain hapettomissa olosuhteissa, kuten savimaassa ja suossa. Siksi esimerkiksi esihistorian ajan vaatteista on niukasti tietoa.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa