Suomen tarina

Vaaliuurna

Vuonna 1988 Suomen kansallismuseo sai Porvoon kaupungin keskusvaalilautakunnalta lahjoituksena kolme vaaliuurnaa. Vaaliuurnat olivat olleet käytössä Porvoossa 80 vuoden ajan 1907–1987.

Vaaliuurnan on valmistanut helsinkiläinen yritys G. W. Sohlberg, joka valmisti suuren osan vuoden 1907 vaaleissa käytetyistä uurnista.

Vuonna 1907 Suomessa siirryttiin suoraan vanhanaikaisesta syntyperään ja varallisuuteen liittyvästä säätyvaltiopäiväjärjestelmästä yleiseen äänioikeuteen ja yksikamariseen parlamenttiin. Yhtäläinen äänioikeus piti sisällään muun muassa naisten äänioikeuden. Kaikille naisille taattiin äänioikeus, kuten myös vaalikelpoisuus eli mahdollisuus asettua ehdolle – ensimmäisenä maailmassa.

Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui kertaheitolla: 126 000:sta 1 172 873:een, ja nyt myös vähävaraisella työväestöllä ja torppareilla oli mahdollisuus ottaa osaa demokraattiseen päätöksentekoon.

Ensimmäiset uudistuksen jälkeiset eduskuntavaalit pidettiin 15.–16.3.1907. Äänestysprosentti oli yli 70. Vaalivoittajia olivat sosiaalidemokraatit, jotka saivat 37 prosenttia äänistä.

Koska keisari kuitenkin edelleen teki lopulliset päätökset, parlamentarismin varsinainen läpimurto koitti vasta Suomen itsenäistyttyä 1917.

Hyökkäys

Eetu Iston vuonna 1899 maalaama teos Hyökkäys on Suomen sortokausien (1899-1905 ja 1908-1917) aikana valtavan maineen saavuttanut poliittinen vastarintamaalaus. Maalauksessa Suomen vaakunaa vyössään kantava neito puolustautuu hyökkäävältä Venäjän kaksipäiseltä kotkalta, joka pyrkii anastamaan neidolta lakikirjan, aivan kuten sortovuosina Venäjä uhkasi Suomen autonomiaa ja omaa lakia.

Eetu Isto suunnitteli ja luonnosteli kuuluisimman teoksensa aihetta helmikuun manifestin innoittamana jo opiskellessaan Saksassa, mutta maalasi lopullisen version loppuvuodesta 1899 Helsingissä. Isto ymmärsi teoksen aiheen tulenarkuuden silloisessa tilanteessa, ja takavarikoinnin pelossa teos kuljetettiin Ruotsiin.

Teos valmistui helmikuun manifestin jälkeisessä ilmapiirissä ja siitä tuli sortovuosien aikana perustuslaillisen ajattelun ja suomalaisisänmaallisen hengen tunnus. Taulusta tehdyt jäljennökset levisivät kiellosta huolimatta ympäri maata, ja asiamiesverkosto levitti niitä kaukanakin asuville suomalaisille, Ruotsia, USA:ta ja Unkaria myöten.

H30058

Evakkolasten tavaroita: takki, matkalaukku ja kukkopilli

Toinen maailmansota (1939–1945) pakotti liikkeelle kymmeniä miljoonia siviilejä Euroopassa. Myös Suomessa monen oli jätettävä kotipaikkansa, joko väliaikaisesti tai lopullisesti.

Lähtemään joutuivat Suomen ja Neuvostoliiton raja-alueilta ja Suomenlahden ulkosaarilta turvaan evakuoidut, Pohjoismaihin lähetetyt sotalapset sekä kaupunkien pommitusten ja Lapin sodan (1944–1945) alta paenneet.

Kokemus lähtemisestä konkretisoituu mukaan otetuissa esineissä. Suomen kansallismuseon kokoelmien pienen pojan takki sekä tytön matkalaukkuun pakkaama kukkopilli ovat tällaisia tavaroita. Ne muistuttavat sodan julmasta, siviilien elämään vaikuttavasta luonteesta, joka ei ole poistunut maailmasta mihinkään.

Presidentin käädyt

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta perustettiin 28.1.1919. Samalla lopetettiin maaliskuussa 1918 perustetun Vapaudenristin antaminen, sillä se oli perustettu sota-ajan palkitsemista varten. Suomen Valtionhoitajan Mannerheimin 16.5.1919 vahvistaman ohjesäännön mukaan ”SVR:n ritarimerkkiä jaetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille. Ulkomaan alamaisia voidaan myöskin palkita tällä ritarimerkillä”. Ritarikuntaan kuuluu viisi luokkaa ja kolme mitalia.

Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen on Suomen korkein kunniamerkki ja sen saa vain tasavallan presidentti, joka toimii ritarikunnan suurmestarina. Ulkomaalaisille merkkiä on jaettu valtiovierailujen yhteydessä. Tämä suuristi on kuulunut presidentti Urho Kaleva Kekkoselle. Suurristi myönnetään aina rintatähden kanssa.

Valkoisen Ruusun kunniamerkit suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Ruusuaihe on peräisin Suomen vaakunan heraldisista ruusuista ja värit Suomen lipusta. Akseli Gallen-Kallelan alkuperäisessä suuristissä symbolina oli hakaristit, mutta ne korvattiin vuonna 1963 kuusenhavutunnuksilla. Kuusenhavut suunnitteli heraldikko Gustaf von Numers. Presidentti Kekkonen kantoi itsenäisyyspäivänä 1963 ensimmäisenä uutta ketjua.

RK87134:1

Atelier Faunin muumihahmot

Tove Jansson loi muumimaailman ja sen asukkaat sota-aikana 1939–1945. Muumit olivat syntyneet hahmoina jo aiemmin, mutta sotavuosina Tove kirjoitti ensimmäiset muumikirjat, joiden suomenkieliset nimet ovat Muumit ja suuri tuhotulva sekä Muumipeikko ja pyrstötähti.

Molemmissa kirjoissa Muumilaakson asukkaita uhkaa katastrofi. Sodan kokemukset ja sen aiheuttama pelko, epävarmuus ja ahdistus heijastuvat kirjoissa. Lopulta kaikki käy kuitenkin hyvin ja elämä jatkuu.

Muumitarinoiden keskeiset hahmot ovat Muumipeikko, Muumimamma ja Muumipappa. Kiinteä perheyhteys on tapahtumien tärkeä ydin ja toisista välittäminen kannattelee kerrontaa.

Muumit ystävineen ovat olleet inspiraation lähteenä lukuisille oheistuotteille. Muumiperheen ympärillä on suomalaisen Atelier Faunin 1950-luvulla valmistamia hahmoja: Nuuskamuikkunen, Pikku Myy, Niiskuneiti, Mymmeli ja Hemuli.

Atelier Faunin tuotantona lähti vuoteen 1971 mennessä maailmalle yli miljoona persoonallista ja käsin tehtyä nukkea, jotka ovat keräilijöiden suosiossa. Aidon Atelier Faunin valmistaman hahmon tunnistaa valmistajan merkinnästä hahmon tassussa tai hännänpäässä.

H2002056

Eugen Schaumanin (1875–1904) paita

Kenraali Nikolai Bobrikov nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1898. Pian kävi selväksi, että Bobrikovin tehtävänä oli Suomen erityisaseman hävittäminen ja suomalaisten venäläistäminen. Vuodesta 1899 alkoivatkin Bobrikovin ohjauksessa nk. sortovuodet. Bobrikovin toiminta nostatti Suomessa voimakasta vastarintaa, jonka nujertamiseksi hän vaati itselleen diktaattorin valtuudet keväällä 1903. Kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Schauman ampui Bobrikovin Helsingissä senaatin portaikossa 16.6.1904. Heti surmatyön jälkeen hän ampui myös itsensä. Tapaus on Suomen tunnetuin poliittinen murha ja se voidaan tulkita sekä terrorismiksi että isänmaan ystävän epätoivoiseksi teoksi.

Schaumanista tuli teon myötä kansallissankari ja isänmaallinen marttyyri. Schaumanin surmahetkellä käyttämät, veren tahrimat vaatteet talletettiin ensin Porvoon museoon. Santarmien pelossa vaatteet siirrettiin Ruotsiin, mutta lopulta Schaumanin isän toivomuksesta ne luovutettiin Kansallismuseoon 1924.

H8365:4

Äitiysavustus – turvaa äidille ja lapselle

Äitien ja vastasyntyneiden heikko terveys ja korkeat kuolleisuusluvut herättivät huolta Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Niihin toivottiin kohennusta lainsäädännön turvin. Laki äitiysavustuksesta säädettiin vuonna 1937. Seuraavana vuonna aloitettiin avustusten jakaminen vähävaraisille.

Sota-aika 1939–1945 ja sitä seurannut pula-aika vauhdittivat avustuksen jakamista tavaroina, jolloin äitiyspakkauksessa oli useita paperisia tuotteita. Vuodesta 1949 äitiysavustukseen ovat olleet oikeutettuja kaikki naiset, jotka ovat käyneet lääkärintarkastuksessa alkuraskauden aikana. Äidin ja vastasyntyneen saaminen terveydenhuollon ja neuvolatoiminnan piiriin käänsi lapsikuolleisuusluvut nopeaan laskuun 1950-luvulta lähtien.

Yhteiskunnallinen tilanne ja ajan muoti-ilmiöt ovat heijastuneet äitiyspakkaukseen. Vuosien 1993–1994 valikoimalle olivat ominaista rohkeat värit, collegekankaiset vaatteet ja kestovaipat. Myös isyys ja vanhemmuuden jakaminen pyrittiin ottamaan sisällössä huomioon.

Äitiysavustuksen nimi isää syrjivänä on aika ajoin herättänyt keskustelua, mutta muutosta suuntaan tai toiseen ei ole vielä 2020-luvun alussa tapahtunut. Myös äitiyspakkauksen vuosittain uudistuvat kuosit ja värivalinnat puhuttavat. Sen suosio on kuitenkin taattua: äitiysavustuksen ottaa pakkauksen muodossa noin 70 % siihen oikeutetuista.

H2002024