Savupirtti

Jaakkiman Pajasyrjän kylässä, Innasen talon maalla sijainnut savupirtti ostettiin osaksi vastavalmistuneen Suomen kansallismuseon sisustusta vuonna 1913. Savupirtin oli rakennuttanut Antti Siili, ja oven päälle oli seinähirteen kaiverrettu vuosiluku 1836.

1800-luvun alkupuolella suuri osa maaseudun väestöstä asui vielä savujohdottomissa pirteissä. Rakennusten kehitys eteni maan eri osissa eri tahtiin: nopeinta muutos oli maan länsiosissa, missä 1880-luvulle tultaessa suurin osa väestöstä oli jo siirtynyt savujohdollisiin asuinhuoneisiin. Itäisessä Suomessa kehitys oli hitaampaa ja siellä oli 1880-luvulla paikoin vielä kaksinkertainen määrä savupirttejä savujohdollisiin verrattuna.

Jaakkiman savupirtti muodosti karjalaiseen tapaan kokonaisuuden, johon kuului savupirtti, sitä vastapäätä sijainnut aitta, ja niiden välissä katettu porstua. Kansallismuseoon päätettiin ostaa rakennuksesta vain savupirtin muodostama puolisko. Lämmittämätön ja ikkunaton, pyöreistä hirsistä salvottu matala aitta, jota oli käytetty ruokien säilytykseen, ei siirtynyt museoon pirtin mukana.

Kansallismuseoon siirrettävän savupirtin haluttiin edustavan mahdollisimman vanhakantaista muotoa. Koska Jaakkiman pirtin ikkunoissa oli jo käytetty 1800-luvun alkupuolella yleistynyttä lasitusta, päätettiin sivuseinän seinähirsien tilalle vaihtaa hirret, joissa oli vielä jäljellä vanhakantaiset luukkuikkunat. Ne löydettiin Kirvun Lahdenmaan kylässä sijainneesta savupirtistä.

Jaakkiman Pajasyrjän savutupa on ensimmäisiä museoon hankittuja kokonaisuuksia ja Jakkarilan salin ohella ainoa jäljellä oleva, Kansallismuseon alkuperäiseen sisustukseen kuulunut osa. Savupirtti edustaa merkittävällä tavalla suomalaista kansanomaista elämäntapaa ja sitä kansanosaa, joka muodosti valtaosan maamme väestöstä.

Kuvat: Matti Kilponen