Kuva: Ilari Järvinen

Viikinkiaikaiset rahat Suomen löydöissä

Suomesta on löydetty tuhansia viikinkiaikaisia rahoja, joiden tuonti ajoittuu noin 800–1000-luvuille. Suurin osa esihistoriallisista rahoista on peräisin erilaisista kätköistä, mutta rahoja on löydetty myös haudoista sekä yksittäisinä löytöinä. Pohjois-Euroopan ja Suomen viikinkiaikaisista rahalöydöistä merkittävän osan muodostavat itämaiset dirhemit sekä anglosaksiset ja saksalaiset penningit. Suomesta on löydetty myös esimerkiksi muutamia bysanttilaisia, böömiläisiä ja tanskalaisia rahoja.

Varhaisimmat Suomen alueelle tuodut viikinkiaikaiset rahat ovat persialaisia drakhmoja. Drakhmat ovat Suomen löydöissä harvinaisia, ja niitä on löydetty vain Ahvenanmaalta kätköistä. Itämaiset dirhemit ovat jo huomattavasti yleisempiä. Nykyisen Lähi-Idän alueella valmistetut umaijadi- ja abbasididirhemit sekä keskiaasialaiset samanididirhemit ovat tavallisimpia dirhemityyppejä Suomen löytöaineistossa. Dirhemit sisältävät arabian kielistä uskonnollista tekstiä, tiedon lyöntipaikasta ja usein myös lyöttäjästä sekä islamilaiseen ajanlaskuun perustuvan vuosiluvun. Itämaiset rahat painavat keskimäärin noin kahdesta kolmeen grammaan ja ovat halkaisijaltaan noin 20–30 mm.

Itämaisten rahojen tuonnin vähennyttyä 900-luvun puolivälissä Suomen alueelle virtasi yhä enemmän länsipeurooppalaista hopearahaa, erityisesti saksalaisia ja englantilaisia penninkejä. Nämä penningit painavat noin gramman ja ovat halkaisijaltaan keskimäärin 15–20 mm. Englantilaiset rahat voidaan usein ajoittaa tarkasti, sillä niihin on lyöty tiedot lyöttäjästä (hallitsijasta), lyöntipaikasta ja rahamestarista. Rahojen lyöntimallia on myös vaihdettu säännöllisesti noin kuuden vuoden välein. Suomesta on löydetty erityisesti kuningas Ethelred II Neuvottoman (978–1016) ja Knuut Suuren (1016–1035) lyöttämiä rahoja.

Viikinkiaikaisista rahoista vaikeimpia tunnistaa ja ajoittaa ovat saksalaiset rahat. Ne ovat usein huonokuntoisempia kuin englantilaiset penningit, ja niistä tunnetaan tuhansia erilaisia muunnelmia sekä jäljitelmiä. Saksalaisia rahoja on lyöty useissa eri Keski-Euroopan kaupungeissa, ja lyöttäjinä ovat toimineet erityisesti kuninkaat sekä piispat, mutta toisinaan myös esimerkiksi herttuat ja kreivit. Yleisimpiä Suomen alueelta löydettyjä saksalaisia rahoja ovat niin kutsutut puukirkkopenningit, joita valmistettiin erityisesti Pohjoismaiden kanssa käytävää kauppaa varten.

Rahat ovat saapuneet Suomen alueelle kaupankäynnin ja vaihdon seurauksena. Maksaminen on tapahtunut hopean painon mukaan, eli rahan arvo on perustunut sen painoon eikä yksittäisten rahojen määrään. Rahoja on muun muassa halkaistu puolikkaiksi tai neljännesosiksi tarpeen mukaan. Rahoissa on havaittavissa myös muita käyttöjälkiä, kuten taitoksia, halkeamia ja viiltoja. Reiät sekä niitillä kiinnitetyt lenkit tai silmukat kertovat rahojen käytöstä koruina.

Rahoista on aina myös tehty jäljennöksiä tai jäljitelmiä. Vuoden 1000 tienoilla rahaa valmistettiin Skandinaviassa englantilaisten esikuvien mukaisesti. Todennäköisesti myös Suomen alueella on jäljitelty rahoja. Näitä jäljitelmiä ei kuitenkaan ole valmistettu taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, vaan rahojen käyttöjäljet sekä löytyminen hautakonteksteista viittaavat siihen, että jäljitelmiä on pidetty koruina. Jäljennösten tekijät saattoivat luku-, kieli- ja kirjoitustaidon puuttuessa tehdä tahallisia tai tahattomia virheitä.

Tämän kokonaisuuden on kuratoinut korkeakouluharjoittelija Jasmin Ruotsalainen kesällä 2021.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa

Kokonaisuuden laadinnassa on käytetty seuraavia lähteitä:

Numista. 2021. Numista, a unique platform to learn, collect, swap and share about numismatics. https://en.numista.com/.

Audy, F. 2016. How were Byzantine coins used in Viking-Age Scandinavia? Androshchuk, F., Shepard, J. & White, M. (toim.) Byzantium and the Viking World: 141–168. Uppsala: Acta Universitatis Upsaliensis.

Gutelius, D. 2014. Abbasid Caliphate (750–1258). Clark Northrup, C. (toim.) Encyclopedia of World Trade from Ancient Times to the Present – Volumes 1–4: 1–2. NY: Routledge.

Hawting, G. R. 2000. The First Dynasty of Islam: the Umayyad Caliphate AD 661-750. London: Routledge.

Jankowiak, M. 2021. Classifying and interpreting Viking-Age dirham imitations. Heijne, von, C., Audy, F. & Jankowiak, M. (toim.) Nordic Numismatic Journal 2 (2): 53-76. Stockholm: Nordisk Numismatisk Årsskrift.

Kilger, C. 2011. Hack-Silver, Weights and Coinage: the Anglo-Scandinavian Bullion Coinages and their Use in Late Viking-Age Society. Graham-Campbell, J., Sindbæk, S. & Wiliams, G. (toim.) Silver economies, monetisation and society in Scandinavia, AD 800-1100: 259–280. Aarhus: Aarhus University Press.

Rispling, G. 1989. The Volga Bulgarian imitative coinage of al-Amir Yaltawar ('Barman') and Mikail b. Jafar. Jonsson, K. & Malmer, B. (toim.) Commentationes de Nummis Saeculorum IX-XI. In suecia repertis. Nova Series 6. Stockholm: Royal Academy of Letters History and Antiquities, Stockholm University Numismatic Institute, Central Board of National Antiquities & The Royal Coin Cabinet. London: Spink & Son.

Salmo, H. 1933. Suomesta löydetyt tanskalaiset 1000-luvun rahat. Itkonen, T.I. & Äyräpää, A. (toim.) Suomen museo XL: 22-43. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

Sarvas, P. 1973. Bysanttilaiset rahat sekä niiden jäljitelmät Suomen 900- ja 1000-lukujen löydöissä. Sarvas, P. & Siiriäinen, A. (toim.) Honos Ella Kivikoski. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 75: 176-186. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

Talvio, T. 2002. Coins and Coin Finds in Finland AD 800-1200. ISKOS 12. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

Talvio, T. 2002. Raha Suomessa ennen euroa. Helsinki: Museovirasto.

Zeldovich, M. 2014. Volga Bulgaria. Clark Northrup, C. (toim.) Encyclopedia of World Trade from Ancient Times to the Present – Volumes 1–4: 939934. NY: Routledge.