Historia

Linnan perustaminen

Päätös Hämeen linnan perustamisesta liittyy Birger jaarlin Hämeeseen tekemään "ristiretkeen". Aivan varmoja ei olla siitä, milloin se todella tapahtui, 1239 vaiko 1249, mutta melko luotettavasti linnan vanhimmat rakennustyöt on aloitettu 1200-luvun lopulla. Jaarli Birgerin retken tärkeänä tavoitteena oli ollut yhdistää hämäläisten asuma maakunta entistä kiinteämmin uuteen emämaahan, Ruotsiin. Tämä osaksi ulkopoliittinen pyrkimys edellytti vahvan sotilaallisen tukikohdan hallussapitoa. Mutta ulkopolitiikan ohessa yhtä tärkeää oli myös suhteellisen vauraan maakunnan verottaminen, mikä seikka puolestaan asetti tietyt vaatimukset vallanpidon ulkonaisille muodoille. Näihin lähtökohtiin perustui Hämeen linnan rakentaminen.

Leirikastelli

Linnan vanhimman osan muodostaa niin kutsuttu leirikastelli. Siihen kuului pohja-alaltaan neliömäinen, harmaakivinen kehämuuri, jonka kolmeen kulmaan pohjoisessa, idässä ja etelässä liittyivät puolustustornit. Kehämuurin sivut olivat 33 metrin pituisia muurin korkeuden ollessa noin seitsemän metriä. Arvellaan, että kastellin pihassa oli puisia huoneita varusväen asumista varten, mutta mitään jäänteitä niistä ei ole löydetty. Säilyneiden muurien lisäksi tämän rakennusvaiheen vaikuttavimpia nähtävyyksiä on 12 metriä syvä kaivo, joka yhä - tosin ilman vettä - on nähtävissä linnan ns. kaivohuoneessa.

Harmaakivilinna

Puolustusta varten rakennettu leirikastelli oli mahdollisesti jo alusta saakka ajateltu myöhemmin täydennettäväksi. Karu leirielämä päättyikin, kun 1200-luvun loppuvuosikymmenillä vanhan kastellin sisäosat uusittiin rakentamalla ulkomuureja seuraileva huonesarja. Se käsitti joukon tiilestä holvattuja tupia. Näitä oli myös linnan pääsali, "linnantupa", jota nykyisin käytetään tilattavissa olevana ravintolasalina. Tämä Hämeen linnan tupa on vanhin maassamme säilynyt juhlasali keskiajalta. Koko linnan ensimmäinen kerros on niin ikään oloissamme harvinainen keskiajan elämästä kertova, aitoudessaan vertaansa vailla oleva ympäristö.

Tiililinna

Linna-arkkitehtuurissa omaksutut uutuudet ja valtakunnan poliittisessa asemassa tapahtuneet muutokset johtivat Hämeen linnan uuteen vaiheeseen 1300-luvulla. Arkkitehtuurissa pyrittiin nyt entistä paljon suurempaan edustavuuteen ja puolustusta koskevissa ratkaisuissa otettiin huomioon tuliaseen käytössä tapahtunut kehitys.

On tullut tavaksi nimittää rakennuskausia 1300-luvun jälkipuoliskolla ja 1400-luvulla tiilikausiksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että julkisivumateriaalina nyt lähes yksinomaisesti suosittiin tiiltä. Täten oli mahdollista saavuttaa hienostuneempia tilaratkaisuja ja huolehtia julkisivujen koristeellisista yksityiskohdista. Linnanpihan seinien tiilikoristelu onkin lajissaan ainutlaatuinen maassamme. Suuren salin, Kuninkaansalin, holvi puolestaan kertoo entistettynäkin keskiajan asumiskulttuurin korkeasta tasosta.

Tiili rakennusaineena oli maassamme keskiajalla suhteellisen harvinainen ja niinpä Hämeen linnalla onkin poikkeuksellisen tärkeä merkitys myös tässä mielessä.

Muutenkin olosuhteet linnassa 1300-luvulta 1500-luvun alkuvuosikymmenille saakka ovat merkittäviä sen historiassa. Monia valtakunnan vaikutusvaltaisimpien sukujen nimiä, niin naisten kuin miestenkin välityksellä, yhdistyy sen vaiheisiin tänä aikana. Vaikka esineitä tai muuta todistusaineistoa heidän elämästään linnassa ei enää ole jäljellä, muodostuu käynnistä tästä huolimatta salaperäinen kosketus näihin menneen loiston aikoihin.

Uutta aikaa kohden

Kustaa Vaasan toiminta valtakunnan hallinnon uudistamisessa kosketti myös Hämeen linnaa. Entinen mahtimiesten hallussa ollut linnaläänin residenssi muuttui vähitellen kruunun ankarassa kirjanpidossa valvotuksi tukikohdaksi. Vaikka puolustustehoa jonkin verran parannettiinkin rakentamalla mm. kaksi vahvaa tykkitornia, alkoi samalla linnan hiljainen rappeutuminen. Vaasa-ajan ruhtinaitten veljesriidat Nuijasodan aikana koskettivat myös Hämeen linnaa, jossa sotatapahtumiin liittyen räjähti vanha etelätorni. Tästä jouduttiin sitten laajoihin korjaustöihin, joiden eräs tulos on entistettynä jäljellä oleva luterilainen kirkko Kukkotornin kolmannessa kerroksessa. Kustaa II Adolf puolisoineen vieraili linnassa 1626. Tämä käynti muistetaan täällä yhä Kuninkaansalin ja Kuningattarenkamarin nimien perusteella. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe kävi linnassa 1639 ja antoi samalla päätöksen Hämeenlinnan kaupungin perustamisesta.

Varikkolinnoituksesta vankilaksi

Suuren Pohjan sodan jälkeen muuttuneissa olosuhteissa myös Hämeen linnan merkitys sotilaallisena tukikohtana hetkeksi kasvoi. Hoitamatta jääneitä puolustuslaitteita yritettiin kunnostaa ja vanha päälinna muutettiin viljavarastoksi. Niin ikään rakennettiin armeijan käyttöä varten uusi kruununleipomo, joka monien vaiheittensa jälkeen entistettynä toimii nyt kahvilana.

Kustaa III:n määräyksestä muutettiin Hämeenlinnan kaupunki 1770-luvulla nykyiselle paikalleen ja samalla aloitettiin linnassa laajat rakennustyöt vanhojen kehämuurien kunnostamiseksi ja maavallien saattamiseksi linnoitustekniikan ajanmukaisten vaatimusten tasolle. Kehämuurirakennukset on entistettyinä otettu uudelleen käyttöön: alkuaan vankilaksi tarkoitetussa porttitornirakennuksessa on kokous- ja toimistotiloja, muissa on tekniikaltaan ajanmukaisia näyttelyhuoneita ja matkailua palvelevia tiloja. Maavallien rakentaminen jatkui vielä venäläiskaudella 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Entistettynä niin kutsuttu Pohjoisen polygonin vallipiha tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kesäisten ulkoilmajuhlien viettämiseen. Vallit vesihautoineen ovat maassamme ainutlaatuinen linnoitustekninen nähtävyys.

Vankilasta kulttuurimuistomerkiksi

Vankeja linnassa oli säilytetty jo keskiajalta saakka, mutta varsinaisesti vasta 1837 muutettiin päälinna arkkitehti C.L. Engelin suunnitelman mukaisesti vankilaksi. Myöhemmin 1800-luvulla laajennettiin kehämuurirakennuksia ja tehtiin myös aivan uusia tiloja vankilan tarpeita varten. Monien yritysten jälkeen aloitettiin päälinnan restaurointi 1956 ja se valmistui 1979. Kehämuurien ja vallien restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 1988.

Lue Linnanniemen vankilahistoriasta Vankilan sivuilta.