Konservointitoiminta

Museokokoelmien käyttö tämän päivän yleisön hyödyksi ja iloksi ja samalla säilyttäminen tulevaisuuteen edellyttää aktiivisia konservointitoimenpiteitä. Niitä tekevät Kansallismuseon eri esineryhmiin ja materiaaleihin perehtyneet konservaattorit vuonna 2016 valmistuneissa tiloissa, jotka on varustettu suuren mittakaavan konservointitoimintaan viimeisimpiä menetelmiä ja laitteita käyttäen.

Kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaan Hakkilassa on tilat esine-, taide-, huonekalu-, tekstiili- ja paperikonservointiin sekä useita monikäyttötiloja. Käytössä on monenlaisia erityislaitteita ja -menetelmiä, joita ei ole muualla Suomessa, ja jotka on räätälöity varta vasten konservoinnin tarpeisiin.

Iso röntgenhuone ja teollisuustehoinen, digitaalinen röntgenlaite mahdollistavat isojenkin esineiden tutkimukset. Tutkimusedellytyksiä ja materiaalianalyyseja parantavat myös mm. röntgenfluoresenssi (XRF) ja Fourier-muunnosinfrapunaspetrometri (FTIR) -laitteet sekä mikroskoopit. Viisimetrinen tyhjiöpakastekuivain mahdollistaa hylkylöytöjen ja muun vettyneen orgaanisen materiaalin konservoinnin laadukkaasti ja suuressa mittakaavassa.

Konservointitoiminnan tavoitteena on kokoelmien säilyminen mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta esineet ovat käytettävissä näyttely-, tutkimus-, laina-, viestintä- ja yleisötoiminnassa. Konservointiyksikkö myös neuvoo konservointialaan liittyvissä kysymyksissä sekä tekee mahdollisuuksien mukaan maksullisena palveluna konservointia yhteisöille ja yksityisille asiakkaille.

Esineet

Konservointitoiminta Kansallismuseossa alkoi 1800-luvun lopulla arkeologisten löytöjen konservoinnilla kemian laboratoriossa. Arkeologisten maalöytöjen konservointi ja tutkimus ovat nykyisenkin esinekonservoinnin keskeinen osa. Lisäksi esinekonservoinnissa käsitellään laajaa kirjoa materiaaliltaan vaihtelevia kulttuurihistoriallisia esineitä sekä meriarkeologisia löytöjä.

Huonekalut

Huonekalukonservaattorin tehtäviin kuuluu erilaisten huonekalujen ja puuesineiden rakenteisiin ja pintakäsittelyihin liittyvien konservointiongelmien ratkaisu.

Paperi

Paperikonservoinnin vastuualueeseen kuuluvat muun muassa erilaiset paperista valmistetut esineet ja paperille eri tekniikoin tehdyt taideteokset, piirrokset ja painotuotteet, sekä niihin liittyvät vanhat ja uudet kehykset, tukirakenteet ja suojamateriaalit.

Taide

Taidekonservoinnin vastuualueeseen kuuluvat kokoelmissa olevat maalaukset ja veistokset, niiden tuki- ja suojarakenteet sekä teoksiin liittyvät koristekehykset.

Konservoinnissa keskitytään ensisijaisesti teosten alkuperäisyyden säilyttämiseen muun muassa konservoimalla lakka-, maali- ja pohjustuskerroksia sekä rakenteita.

Tekstiilit

Tekstiilikonservaattorin työhön kuuluu erilaisten tekstiilien sekä monimateriaalisten, osittain tekstiiliä sisältävien esineiden konservointi. Työ vaatii materiaalien, rakenteiden ja vauriotekijöiden laajaa tuntemusta.

Tutkimustoiminta

Esineiden tarkastelu ja tutkimus erilaisin menetelmin on osa konservointiprosessia. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat alkaen yksinkertaisesta visuaalisesta tarkastelusta ja mikroskopoinnista aina kehittyneisiin luonnontieteellisiin materiaalianalyysi- ja kuvantamismenetelmiin.

Röntgenkuvaus on erityisen hyödyllistä arkeologisten metalliesineiden ja maalausten tutkimuksissa, mutta konservointiyksikön suuren kapasiteetin digitaalinen röntgenlaitteisto mahdollistaa myös huonekalujen ja muiden suurten esineiden tutkimukset. Kannettavilla XRF (röntgenflueresenssi) ja FTIR (Fourier-muunnosinfrapunaspetrometri) -laitteilla analysoidaan museoesineiden materiaaleja sekä konservointimenetelmien kehittämiseksi että esinetutkimuksen edistämiseksi.

Tutkimuksia tehdään yhteistyössä tutkijoiden sekä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa.

Lisätietoja antaa:

Eero Ehanti, puh. 0295 33 6139, eero.ehanti@kansallismuseo.fi

Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskus
Kanervikkotie 4, 01380 Vantaa