Peltiset kastelukannut

Peltisten kastelukannujen taas vallatessa alaa puutarhatuotemarkkinoilla on paikallaan esitellä kaksi varhaista kotimaista, Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaa kannua. Ne on valmistanut Edward Winklerin Peltisepäntehdas, joka toimi vuosina 1893-1958. Peltiseppä Edward Winkler muutti Suomeen ja Helsinkiin kotikaupungistaan Saksan Erfurtista vuonna 1887. Hän toimi kuusi vuotta eri yritysten palveluksessa ja perusti sitten oman liikkeen.

Liikeidea perustui havaintoon, että täällä ei valmistettu minkään kokoisia peltiastioita, vaan kaikki tuotiin valmiina ulkomailta, etupäässä Saksasta. Monet eri alojen tehtaat pakkasivat tuotteensa peltisiin tölkkeihin, rasioihin, pönttöihin tai kanistereihin, ja Winkler päätteli, että hän voisi myydä niille itse valmistamiaan tuotteita edullisemmin kuin ulkomaiset valmistajat. Saksalaisille alan yrittäjille Suomen-kauppa ei liene ollut kovin tärkeä. Winkler onnistui helposti sopimaan heidän kanssaan, että toimittavat hänelle eri vahvuista peltilevyä materiaaliksi, niin hän valmistaa tuotteet täällä.

Ensimmäisen verstaansa Winkler perusti Yrjönkatu 8-10:n piharakennukseen, aluksi vuokrahuoneisiin, mutta osti myöhemmin rakennuksen. Vuonna 1913 liike siirtyi kaupungin ulkopuolelle Huopalahteen, josta Winkler osti huvilan ja piharakennuksen. Vuosina 1917-1918 hän rakensi tontille uuden verstaan ja myöhemmin hänen kaikki kuusi poikaansa rakensivat perheilleen omat asuinrakennukset niin, että tontilla oli lopulta seitsemän asuinrakennusta ja verstas.

Työntekijöitä oli enimmillään 10-15. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Winkler käytti työvoimana etupäässä venäläisiä, joita hän piti hyvinä työntekijöinä ja jotka voi palkata pienemmin kustannuksin kuin suomalaiset. Yhteensä heitä ehti olla Winklerin palveluksessa kolmisenkymmentä. Myöhemmin tämän perheyrityksen työvoiman rungon muodostivat Winklerin omat pojat, lisäksi verstaalla työskenteli hänen tyttäriään ja miniöitään.

1930-luvulla Winkler teetti piirustukset uutta tehdasrakennusta varten, joka oli tarkoitus rakentaa tontin takana olevalle mäelle. Sota esti hankkeen, eikä tehtaalle enää sen jälkeen saatu rakennuslupaa: tienoo kaavoitettiin asuinalueeksi. Näin tehtaan kehitys pysähtyi, koska suunniteltua uutta koneistusta ei ollut mahdollista sijoittaa vanhoihin verstasrakennuksiin. Toiminta jatkui sodan jälkeen entisellään. Edward Winkler kuoli vuonna 1955. Hänen poikansa jatkoivat liikettä vielä kolme vuotta ja lopettivat sen syksyllä 1958. Osan tuotepatenteista osti Oy G. W. Sohlberg Ab.

Winklerin peltisepäntehtaan asiakaskunnan muodostivat monet elintarvike- sekä maali- ja väritehtaat, jotka pakkasivat tuotteensa peltisiin rasioihin tai astioihin. Kastelukannujen valmistus aloitettiin 1910-luvulla erään puutarhurin pyynnöstä. Edward Winkler epäili aluksi niiden menekkiä, koska niitä ei voitu valmistaa halvalla, mutta hinnasta huolimatta niistä tuli varsin kysyttyjä ja niitä myytiin ammattipuutarhureille eri puolilla maata. Kastelukannusta tuli nopeasti Winklerin tehtaan tunnetuin tuote, suorastaan tavaramerkki. Yksi Winklerin pojista jatkoi kastelukannujen valmistusta vielä vuosia tehtaan lopettamisen jälkeen.

Antti Metsänkylä