Ryijy Vesilahdelta

Ryijy on vanha skandinaavinen käyttötekstiili. Ensimmäiset varmat tiedot ryijyistä ovat 1400-luvulta Ruotsin linnoista ja luostareista. Suomessa niitä on ollut käytössä viimeistään 1500-luvulla. Tiedot löytyvät kauppakirjoista ja tilikirjoista: ryijyt olivat niin arvokkaita, että ne mainittiin tileissä. Ryijyillä on jopa maksettu veroja. Alkujaan ryijyä käytettiin makuu- ja matkapeitteenä ja niiden koristelu oli vaatimatonta.

Nukkapuoli oli ryijyn alapuoli. Ns. vippeläisryijyssä on yksivärinen nukka, mutta sileä puoli on koristettu värikkäällä ruusupolkusidoksella. Vasta kun ryijyä alettiin käyttää vuoteen koristeena, nukkapuoli alettiin mieltää yläpuoleksi ja sen koristelu monipuolistui. Koristelun myötä nukka lyheni. Myös molemmin puolin nukallisia ryijyjä on tehty: niissä alapuolen nukka on vaatimaton ja yläpuolen nukkaa harvempi.

Ryijy yleistyi kansan keskuudessa 1700-luvun aikana. Suuritöisenä ja suhteellisen kalliina ryijy pysyi ylellisyysesineenä. Se kuului usein talontyttären myötäjäisiin. Kuvioinnissa ja värien valinnassa seurattiin ajan muotia. Ryijylangat värjättiin tavallisesti kotimaisilla kasviväreillä, mutta myös kalliita tuontivärejä käytettiin mahdollisuuksien mukaan. 1700-luvun aikana yleistyivät indigo, jolla saatiin voimakas sininen, sekä voimakkaat punaisen sävyt krapinpunainen ja kokinelli.

Kansanomaisen koristeryijyn kukoistusaika kesti 1800-luvun puoliväliin. 1900-luvun alussa kansallisromantiikka herätti uudelleen kiinnostuksen ryijyihin. Tuolloin kudottiin ensimmäiset taiteilijoiden suunnittelemat ryijyt, joista ensimmäinen ja ehkä tunnetuin on Akseli Gallen-Kallelan Liekki. 1920-luvulla alettiin vanhoja ryijyä tallentaa ja ryijystä tuli muotituote, jonka mallit omaksuttiin kansanomaisesta ryijystä, kun taas 1930-luvulla siirryttiin ns. funkkisryijyyn. 1930-luvun ryijykuumeen jälkeen seuraava nousukausi oli 1950-luku. Sen jälkeen ryijy on elänyt hiljaiseloa, mutta nyt kiinnostus näyttää heränneen siis uudelleen.

Museokokoelmissa olevat ryijyt ovat pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilta. Suomen kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa vanhin vuosiluvullinen ryijy on vuodelta 1695. Kaikkiaan ryijyjä on kokoelmissa lähes kuusisataa ja kokoelma karttuu edelleen. Kuukauden esineeksi valittu ryijy saatiin lahjoituksena vuoden 2002 lopulla.

Ryijy on vuodelta 1799 ja peräisin Vesilahdelta. Se on mukana U. T. Sireliuksen vuonna 1924 julkaisussa kirjassa Suomen ryijyt. Ryijy on tyylillisesti kustavilainen. Sireliuksen mukaan tämäntyyppisiä suoraraitaisia ryijyjä esiintyi erityisesti Keski-Satakunnassa ja Keski-Suomessa. Niille tyypillistä oli joko musta tai sininen pohjaväri. Ainutlaatuiseksi tämän ryijyn Sireliuksen mukaan tekee reunuksen kukka-aiheinen koristelu. Kaunissävyinen ja sommittelultaan hallittu ryijy on säilynyt hyvin.

Pirkko Madetoja