Morsiamen helykruunu Vehkalahdelta

Talonpoikaismorsiamen pukeminen loistaviin lainahelyihin on säätyläispiireistä omaksuttu vanha tapa, jota voidaan Suomessa seurata ainakin 1600-luvulta lähtien, yksittäisten korujen osalta jopa keskiajalta alkaen. Talonpoikaismorsian on puettu maan länsiosissa kruunumorsiameksi aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Morsiamen pukijoina toimivat 1600- ja 1700-luvuilla yleensä säätyläisnaiset.

Vaatimattomassakin asemassa olevat morsiamet puettiin lainakoruin samaan tapaan kuin korkeasäätyiset neidot. Erityisen morsiamenpukijan tehtävänä oli varustaa morsian hääpäivänään mahdollisimman komeaksi. Morsian koristettiin kihlakoruin ja päähän painettiin morsiamen tunnukseksi kruunu.

Morsiamenpukijaksi pyrittiin valitsemaan mahdollisimman korkea-arvoinen ja varakas henkilö, joka omisti itse paljon koruja ja saattoi lainata niitä lisää tuttaviltaankin. 1600-luvulla säätyläisten ja aateliston morsiuskoristeissa oli aitoja koruja, jalokiviä, timantteja ja helmiä.

Vuonna 1664 annetussa ylellisyysasetuksessa kiellettiin morsiamen pukeminen ylhäissäätyisen morsiamenpukijan tasoa vastaavaan asuun ja määrättiin, että morsian oli puettava oman ja sulhasen säädyn mukaisesti:

"Så skal och dhet öfwerflödige Brudernas vthsmyckiande, som på någon tijdh är kommit i bruuk och owahna, här medh wara förbudit, så at hwar skal kläs effter dess Stånd, och uthi en sådan prydnad, een skiäligh Höfligheeet achtas, och dhet Maneer uthi Klädedrächten observeras, som uthi bemelte Stånd är brukeligit, men icke dher öfwer."

Asetuksessa määriteltiin yksityiskohtaisesti erisäätyisille morsiamille sopivat korut, mutta aatelin korujen käyttöä ei rajoitettu. Papisto ja porvaristo jaettiin neljään luokkaan, joista vain ylimpään kuuluvilla oli oikeus koristaa morsiamensa kohtuullisesti jalokivillä ja helmillä.

Seuraavaan luokkaan kuuluvien tuli käyttää helmiä ja timantteja vielä vähemmän. Keskisäätyisten tuli tyytyä kultaan ja kohtuullisesti koristettuun kruunuun ilman kalliita helmiä, timantteja tai jalokiviä. Palvelusväki ei saanut seurata muotia pukeutumisessaan eikä koristeissaan.

Tärkein morsiuskoru ja morsiamen tunnus oli kruunu. Se ei ollut ainoastaan maallisen arvon ja vallan tunnusmerkki, vaan myös kirkko omaksui keskiajalla sen käytön. Morsiuskruunun käyttö palautuu Neitsyt Marian, taivaan kuningattaren palvontaan. Hopea- tai kultakruunua saivat käyttää vain kunnialliset morsiamet. Korumuodin muuttuminen 1600-luvun loppupuolelta lähtien vaikutti myös morsiuskoruihin. Morsiusvarusteista hävisivät aidot korut, jotka korvattiin usein halvoilla rihkamakoruilla. Kullan ja hopean sijalle tulivat messinki ja pinspakki, helmien ja jalokivien korvikkeeksi vuorikristalli ja lasi.

Asiakirjoissa esiintyy 1700-luvulla usein yhdessä kruunun kanssa käytetty seppele. Vuosisadan jälkipuoliskolla tulivat muotiin silkkikankaasta tai seppeleen tapaan paperista tehdyt morsiuskruunut. Talonpoikaismorsiamen kunniakruunu miltei peittyi erilaisista helyistä, paperikoristeista ja kangaskukista tehdyn yhä korkeammaksi muotoillun seppelemäisen helykruunun sisään.

Talonpoikaismorsianten pukeminen kuului 1700-luvulla melkeinpä papinemäntien velvollisuuksiin. Länsi-Suomessa pappiloiden perukirjojen vakioesineistöön kuuluivat talonpoikaismorsiamille varatut morsiusvarusteet. Vähitellen morsianten pukeminen siirtyi miltei ammattimaisten morsiamenpukijoiden tehtäväksi. Nämä omistivat kruunun ja muut koristeet ja lainasivat niitä korvausta vastaan.

Kruunumorsianperinteen itäisimmällä alueella Kymenlaaksossa, missä metallista kunniakruunua ei ole käytetty, kiinnitettiin korkea helykruunu kovitetun tykkimyssyn päälle. 1800-luvun jälkipuoliskolla puolikuun muotoiseksi kehittyneen staniolipapereilla koristellun kruunun alla käytettiin tykkimyssyn tapaan päähineen reunaan kiinnitettyä pitsiä.

Pirkko Sihvo

Kirjallisuutta:

Jokipii Mauno 1953. Morsiamen seppele. Kotiseutu.

Pylkkänen Riitta 1953. Neitsyt Marian laina morsiamelle. Kotiseutu.

Pylkkänen Riitta 1964. Morsiamen pukemisesta ja morsiuskoruista 1600- ja 1700-luvuilla. Suomen Museo LXXI.

Tommila Eeva 1965. Talonpoikaismorsiamen kruunu. Suomen Museo LXXII.