Hakokirves Helsingin pitäjästä ja Kemin maalaiskunnasta

Kuukauden esine - Tammikuu 2006

Hako- eli havukirveellä on ollut oma tärkeä osansa maanviljelyksessä ja karjanhoidossa. Sillä pilkottiin hakoja eli havupuiden oksia sekoitettavaksi kuivikkeeksi navetan lattialla olevaan lantaan. Lantanavetta eli navetta, joka tyhjennettiin vain pari kertaa vuodessa, oli yleinen Sisä-Suomessa vielä 1920-luvulla. Lanta ja siihen jatkuvasti lisättävät kuivikkeet olivat lattialla koko talviruokintakauden ajan ja niinpä keväällä lehmien päät usein jo hipoivat navetan kattoa lantakerrosten pikkuhiljaa kohotessa.

Havujen käyttäminen lannan jatkeena oli suomalainen keksintö, josta oli monenlaista hyötyä. Lannan palaminen toi navettaan lämpöä, havut pitivät navetan kuivana ja raikkaana sekä lisäsivät pellolle ajettavan lannan määrää. Kuivikkeiden laittaminen lannan sekaan oli yleistä 1700-luvulta alkaen ainakin maan länsiosissa ja Hämeessä.

Hakokirveellä pilkottiin oksia myös ns. hakotarhoihin, joita tehtiin toisenlaisen navettatyypin, päivittäin tyhjennettävän luonti- eli (puu)lattianavetan ulkopuolelle Lounais-Suomen rannikolla jo 1600-luvulla. Pellon lannoitukseen käytettiin vain lehmän- ja lampaanlantaa. Hevosen lanta hyödynnettiin kasvi- ja perunamailla.

Havujen karsiminen ja ajo metsästä oli miesten tärkeimpiä ja aikaavievimpiä töitä talvisaikaan. Niiden pilkkominen hakopölkyn päällä vaaksan mittaisiksi pätkiksi oli ikämiesten työtä. Joskus siihen jouduttiin palkkaamaan talon ulkopuolistakin työvoimaa. Hakokirveen muoto vaihteli eri aikoina ja eri alueilla.

Keskiaikainen länsisuomalais-hämäläinen hakokirves muistutti piilua, kun myöhemmin terän rakenne muuttui keveämmäksi, kuten kuvassa näkyvässä, mm. Uudellemaalle, Kaakkois-Hämeeseen, Savoon ja Etelä-Karjalaan levinneessä mallissa. Karjalassa kehittyi puukkomainen tyyppi, joka levisi myös muualle Suomeen. Siinä saattoi olla myös sakara, jolla oksa vedettiin läjästä pölkyn päälle. Hakokirveet olivat yleensä kyläseppien tekemiä, mutta niitä tehtiin myös tehtaissa mm. Billnäsissä vielä 1920-luvulla.

Risto Hakomäki

Hakokirves
Kaksi hakokirvestä Helsingin pitäjästä ja Kemin maalaiskunnasta.