Perkolaattori eli pulputuspannu 1900-luvun alusta

Vieraille saa tarjota vain kaksi kupillista. "Ensimmäinen on vieraanvaraisuutta, toinen juodaan virkistykseksi, mutta kolmannessa on jo vihan itu", neuvoo vanha arabialainen sananlasku. (Suuri Tietokirja, Porvoo 1960, osa 3.)

Mitä kakarat kaffilla teköö, mutta meirän lapset jokk on oppinu. (Isokyrö)

Käsitykset kahvin käytön keksimisestä vaihtelevat, onpa joku väittänyt profeetta Muhammadinkin juoneen kahvia. Varmuudella sitä tiedetään käytetyn Arabiassa vuoden 900 tienoilla. Sinne se oli levinnyt Etiopiasta, josta kahvipensas on kotoisin. Arabiasta kahvi levisi Konstantinopolin kautta Eurooppaan hitaasti vasta 1500- ja 1600-luvulla.

Suomeen kahvi tuli, niin ikään hitaasti ja vähitellen, 1700-luvulta alkaen. Lähinnä anekdoottina kerrotaan, että ensimmäinen kahvia maistanut suomalainen olisi ollut turkulainen Axel Käg, joka kuului kamaripalvelijana Schlesvig-Holsteinin herttuan seurueeseen sen Persian-matkalla vuonna 1637. Mutta siitä kului vielä hyvän aikaa kahvin yleistymiseen maassamme. Säätyläisten keskuudessa se tuli tunnetuksi 1700-luvun puolivälin tienoilla, talonpoikaisväestö alkoi omaksua kahvijuontia hitaasti 1700-luvun lopulta lähtien.

Kahvi tuli Suomeen lännestä: ensimmäiset tiedot sen käytöstä ovat Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikolta. 1700-luvulla kahvinjuontia pidettiin ylellisyytenä, jonka hallitus yritti estää jopa kielloilla, joita oli useita voimassa 1700-luvun toisella puoliskolla. Kieltoja perusteltiin sanomalla kahvinjuontia epäterveelliseksi. 1800-luvun alkupuolella kahvi sitten alkoi levitä rannikoilta sisämaahan ja Itä-Suomeen. Aluksi se oli pyhä- ja pitojuomaa, jokapäiväiseksi se alkoi muuttua 1800-luvun lopulla. Asiaan vaikutti viinan kotipolton kieltäminen vuonna 1866.

Talonpoikaiseen ruokajärjestykseen kuului 1800-luvun lopulla kolme kahvittelua päivässä, myöhemmin määrä lisääntyi ja kahvia alettiin juoda pitkin päivää. Suomi nousi nopeasti maailman suurimpien kahvinkuluttajien joukkoon asukasta kohden, muiden Pohjoismaiden ja Yhdysvaltain ohella. Kahvinpavut paahdettiin aluksi kotona prännärillä kutakin kahvierää varten. Valmiiksi paahdettu kahvi yleistyi vähitellen 1900-luvulla: ensimmäinen paahtimo perustettiin vuonna 1904 ja pian pieniä paahtimoita oli runsaasti.

Ensimmäiset kahvilat aloittivat suomalaisissa kaupungeissa jo 1700-luvulla. Eri maissa makutottumukset ovat muodostuneet erilaisiksi ja kahvityyppejä onkin monenlaisia. Suomessa on perinteisesti juotu vaaleaksi paahdettua kahvia, joka usein on vielä keitetty melko laihaksi. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana monet ulkomaiset kahvityypit ovat alkaneet saavuttaa suosiota Suomessakin.

Pitkään kahvia keitettiin yksinomaan kuparipannuissa. Yläluokan kodeissa se saatettiin tuoda tarjolle posliini- tai hopeakannussa. Erilaisia kahvinkeittimiä alkoi olla Etelä- ja Keski-Euroopassa 1800-luvun lopulta alkaen, sähköllä toimivat yleistyivät 1920-luvulla. Kahvinvalmistusmenetelmiä oli näiden keittimien myötä kehittynyt monia. Tässä esittelemme yhden keitintyypin edustajan, perkolaattorin, jota on kotoisasti pulputuspannuksi kutsuttu.

Perkolaattori muistuttaa tavallista espressokeitintä siinä, että vesisäiliö on alinna ja kahvijauhot annostellaan sen yläpuolella olevaan siivilään. Kuumetessaan vesi nousee putkea pitkin keittimen yläosaan ja valuu sieltä kahvijauhojen päälle. Ero on siinä, että kun espressokeittimessä valmis kahvi jää keittimen ylimpään osaan, perkolaattorissa se valuu siivilän läpi takaisin alasäiliöön. Vesi pulppuaa putkesta voimalla ja pulppuaminen sekä kuuluu että näkyy perkolaattorin kannessa olevan lasin läpi - siitä nimi pulputuspannu.

Ensimmäiset perkolaattorit olivat tulella tai levyllä kuumennettavia, myöhemmät sähköisiä. Niissä valmistettua kahvia on pidetty erityisen hyvänä ja runsasaromisena, ja monessa perheessä perkolaattori olikin vain juhlakäytössä.

Kuvien esittämä perkolaattori on saatu Suomen kansallismuseoon lahjoituksena helsinkiläisestä kodista vuonna 2005. Se on kolmen jalan varassa seisova sähkökäyttöinen keitin, jossa on kaatonokan asemesta hana, josta kahvi on juoksutettu kuppiin. Perkolaattori on Rowenta-merkkinen ja lahjoittajan tietojen mukaan ennen sotaa hankittu. Rowenta on aloittanut sähköisten perkolaattoreiden valmistuksen 1920-luvulla.

Antti Metsänkylä

Muutamia lukuvinkkejä kahvista:

Andersson Mikael 2005. Kupillinen kahvia? Wanhanajan Puoti -yhdistys ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Kahvin ystävän iloksi. Toim. Anna-Liisa Vihtonen 1986. Oy Gustav Paulig Ab. Oy Kirjapaino F. G. Lönnberg.

Pulla Armas J. 1976. Kahvi. Otava, Keuruu.

Saarinen Tuija 2004. Miina keitti hyvän kahvin. Kahvinjuontia silloin ennen. Teoksessa: Suulla ja kielellä. Tietolipas 202. SKS, Saarijärvi.

Talve Ilmar 1973. Suomen kansanomaisesta ruokataloudesta. Turun Yliopiston Kansatieteen laitoksen Toimituksia 2. Turku.