Onnittelutaulu Kälviältä

Onnittelutaulujen perinne omaksuttiin Keski-Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin 1800-luvun alkupuolella Ruotsista. Hääpareille ja nimipäiväsankareille annetut koristeelliset muistotaulut yleistyivät etenkin ruotsinkielisen väestön keskuudessa, mutta niitä tavataan myös suomenkielisiltä seuduilta. Rannikkokaupungeista perinne levisi vähitellen myös ympäristöpitäjiin. Uudenmaan ruotsinkielisen väestön piiriin onnittelutaulut omaksuttiin suhteellisen myöhään, mistä syystä tämän seudun saavutti ainoastaan perinteen nuorin osa, syntymäpäivätaulut.

Ruotsista poiketen Suomessa ei koskaan yleistynyt tapa antaa muistotauluja tulevan avioparin kuulutuksien johdosta eikä meillä tavata myöskään surunvalittelutauluja, jotka Ruotsisa edustavat muistotaulujen nuorinta kerrostumaa.

Vanhimmat onnittelutaulut olivat yksinkertaisen pelkistettyjä: värejä ei vielä käytetty ja taulua hallitsi käsin kirjoitettu teksti. Vähitellen piirrettyjen, maalattujen tai siluettitekniikalla toteutettujen kuvien määrä lisääntyi tekstin rinnalla. Viimeisintä muotoa edustavat värikkäät pohjalaiset sekatekniikkataulut, joissa on yhdistetty vesivärimaalausta ja paperinleikkausta.

Tauluja valmistivat niin ammattitaiteilijat, käsityöläiset kuin kansantaiteilijatkin. Huonekalumaalareiden kädenjälki näkyy taulujen aiheistossa, joka muistuttaa Etelä-Pohjanmaan ja Uudenmaan 1700-luvun talonpoikaisarkkujen sisäkansissa esiintyviä koristemaalauksia. Vaikutteita omaksuttiin myös aikakauden painotuotteista ja kirkkomaalauksista.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva onnittelutaulu on tehty vuonna 1880 Matti Mattilan ja Amanda Maria Ojalan avioliiton solmimisen muistoksi. Tekijä on kälviäläinen kansantaiteilija Tilda Nurila.

Sekatekniikalla toteutettu taulu edustaa Tilda Nurilalle tyypillistä aihevalikoimaa maljoineen, kukkineen ja enkeleineen. Aiheiden sommittelu on tyypillistä Kokkolan-Pietarsaaren seudulle. Profiloidusta metallipaperista leikattujen maljojen mallina on käytetty keskiaikaista kirkollista kalkkia, hopeista pikaria, joita kotimaiset hopeasepät valmistivat vielä 1700-luvun lopulla. Holvikaaren muotoinen kukkaisköynnös muodostuu ruusuista, joita pidettiin rakkauden symboleina.

Onnittelutauluissa suosimiinsa enkelihahmoihin Tilda Nurila sai vaikutteita Uudenkaarlepyyn kirkon 1700-luvun puoliväliin ajoittuvien maalausten enkeleistä ja pilvimuodostelmista.

Onnittelutaulussa on seuraava teksti:

Onnen, Toiwotus, Tälle kunnijanliselle nuorelle, Awio parille, Jotka sen pyhän Kolminaisuden nimen, Awio liittons alkoi, Kuin owat, Seurawat personat,

Matti, Mattila, ja Amanda, Maria, Ojala,

Täsä kohtelen teitä, näillä muutamalla radilla, Ja toiwotan onnia ja siunausta, Tähän teidän mykyisen edes ottamisen, Waikka onnenne tule, sen päälle, kuinka olette awio liittonne alkanet, Oletteko siihen pyytänet Herralta, apua ja siunausta, Että hän lajoittais teille, kärsiwällisyttä, ja tytywäisyttä, Että woisitte kestää kaikisa niisä waiwaloisuksisa, Jotka sillä tiellä kohtaawat, Sillä se tahto olla enimmitten kaikille ristin tie, Jota paitsi tuskin tekän jäätte, Niin sentähden, on tarpellinen, Joka päiwä pyytää, Herran lahjoittawan kärsiwällisyttä, Ja sentähden hän antaakin, ihmis lasten joutua ristin alle, Että saadaksensa heitä wieroitetuks pois, Mailman rakkaudesta, Ja että oppisiwat itsensä tunteman, Kuinka owat waarallisesa tilasa,

Niinkauwan kuin eletän suruttomasti, epä uskon tilasa, Ystäwäni älkät enän nukkuko synnin makiasa unesa, Tiedättehän että teillä on kuolematoin sielu, Ja jos ei Herra Jesus ole tullut wielä teille, koko sydämmenne turwaksi, Elämäksi ja autuudeksi, Niin ijankaikkinen waara on edesänne, Sillä ilman uskota on mahdotoin kelwata Jumalalle, Mutta jos tahdotte otta Herran kutsumisen wastan, ja halaiatte sieluinne auutta, Niin paetkat waiwasina syntisinä, Sen ristin naulitun Wapahtaja tykö, Joka on uskon alkaja ja päättäjä, Sillä hän on teidänki helwetistä ostanut, ja isälle meitä lunastanut, Että nyt ei yhdesä ole täytyminen kadotuksen joutua, Sillä Kristuksesa löydätte sen miehen, Jonka kautta autus on saatawisa, aiwan armosta amen,

Toiwottaa, teidän, Sukulaiset,
Anna, Liisa, Niemi ja Prita, Johanna, Järwi, 1880

Raila Kataja

Kirjallisuutta:

Anttila Veikko 1958. Kansanomainen onnittelutaulu. Kotiseutu 1958, s. 97-104. Forssa.

Kotiliesi 1950, 13-14.

Salminen-Anttila Liisa 1983. Onnittelutaulun värit ja motiivit. Suomen Museo.

Suomen Muinaismuistoyhdistys. Vammala, 1984, s. 79-114.