Metsästäjän välineet Ilomantsista

Metsästyksessä käytetty jalkajousi alkoi syrjäytyä tuliaseiden tieltä maamme lounais- ja länsiosissa jo 1500-luvun lopulla. Yleisin ase oli suustaladattava piilukko, jota käytettiin paikoitellen vielä 1800-luvun lopulla. Tässä asetyypissä ruuti saatiin syttymään tulirautaan iskevällä iskurilla, jonka päässä oli piikiveä.

Piilukkoon kuului olennaisena osana sankki (sankkipannu), joka oli kiinteästi piipun yhteydessä oleva pieni säiliö. Siinä oleva ruuti toimi sytyttimenä piipussa olevalle ruudille. Sankki täytettiin kaatamalla ruutia sarvesta sen jälkeen, kun lataamiseen tarvittava ruutimäärä oli kaadettu piippuun. Piilukon syrjäytti 1800-luvun puolivälistä alkaen nallilukolla varustettu ase.

Vielä 1700-luvulla luodikkojen piiput olivat useimmiten rihlattomia mutta myöhemmin käyttöön tulivat 5 -tai 6-rihlaiset karhupyssyt ja 4-rihlaiset pienikaliiberiset orava -ja lintupyssyt. Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Peräpohjolan peurapyssyt samoin kuin rannikon hyljepyssyt olivat jykeviä rihlakkoja. Ensimmäiset haulikot ilmestyivät nekin Suomeen jo viimeistään 1500-luvun lopulla. Aseet olivat yleensä maaseppien tekemiä.

Pii- tai nallilukkoista pyssyä käyttävällä metsästäjällä olivat mukana kaikki panoksen tekoon tarvittava. Ruuti pidettiin sarvessa tai pahkassa mutta haulit ja luodit nahkaisessa kukkarossa. Usein tarvittiin myös meisseliä piipun irrotukseen tai rassia sankin reiän puhdistukseen. Metsästäjä kantoi näitä tarvikkeita laukussaan paitsi maan itä- ja pohjoisosissa, missä hän ripusti ne olalla kannettavaan nahkahihnaan. Tällaista kokonaisuutta kutsuttiin metsästäjän sarviksi, pahkoiksi tai venäläislähtöistä lainasanaa käyttäen porohnitsoiksi.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin on 1800-luvulla saatu Ilomantsista metsästyskapineet, joihin kuuluu pahkasta tehty ruutisäiliö, ruutisarvi, luoti- ja haulikukkaro, ruutimitta, sylinterirassi, ruuvimeisseli ja puukeppi, jolla painettiin luoti piippuun. Ruutisarvet valmistettiin lipeävedessä pehmeäksi keitetystä naudansarvesta lyömällä sen sisään lesti, jonka päällä sarvi kuivui. Vanhimmat tunnetut sarvet ovat 1600-luvulta.

Risto Hakomäki