Pahka-astia Korpilahdelta

Kun Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle 31. tammikuuta 1916, sillä oli jo laajat eri alojen kokoelmat, jotka Helsingin yliopisto (ja sitä ennen Turun akatemia), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Muinaismuistoyhdistys sekä ylioppilasosakunnat olivat koonneet. Kokoelmia oli vuodesta 1894 kutsuttu nimellä Valtion Historiallinen museo. Uusi Kansallismuseo jatkoi kokoelmien kartuttamista aktiivisesti.

Joulukuun esine on näyte Kansallismuseon avaamisvuoden keruutoiminnasta. Museon amanuenssi Ebba Weilin osti kansatieteellisiin kokoelmiin syyskuussa 1916 joukon esineitä Hämeen pohjoisosista, alueelta, jota nykyään kutsumme Keski-Suomeksi. Osan niistä hän oli hankkinut Korpilahdelta, vuonna 1861 itsenäiseksi pitäjäksi muuttuneelta, aiemmin Jämsän emäseurakuntaan kuuluneelta paikkakunnalta. Vuoden 2009 alussa Korpilahti liitettiin Jyväskylän kaupunkiin.

Esine on iso pahka-astia, josta on sen hankinnan aikoihin kirjoitettu museon pääluetteloon seuraavasti:

"Pahkakuppi v. 1800, hyvin suuri, yhdellä korvakkeella varust. Muuramen kylän Mikkolan talon sialla kasvanneesta petäjänpahkasta tehty taloa perustaessa; kulkenut 5 miespolven ajan perintönä kunnes joutui Tuomiston taloon ja sieltä Ahvenlammille. Siellä se veistettiin puhtaaksi kun se oli liian mustunut. Käyt. kalain suolaus- ja siemenien säilytysastiana - vetää 10 kp. [= kappaa, 1 kappa on 4,58 litraa]."

Pelkän vanhan museoluettelon lukija ei vielä arvaa, kuinka suuresta esineestä on kysymys, ellei satu muistamaan ulkoa kapan vetoisuutta ja suorita nopeaa laskutoimitusta. "Hyvin suuri" on nimittäin aika epämääräinen ilmaus, sana kuppi taas ainakin nykyään harhaanjohtava. Tätä esinettä tekisi mieli kutsua vaikkapa pahkasammioksi, yleisnimeksi sopisi ehkä pahka-astia. Sen tekoon käytetty pahka on ollut todella harvinaisen suuri. Astiaa on tyhjänäkin vaikea nostaa sen ainoasta korvasta yhdellä kädellä pitäen. Sen halkaisija on 68 cm, reuna korkeimmillaan 28 cm korkuinen. Korva on 22 cm pituinen.

Astian tekoajaksi ilmoitettu 1800 perustunee perimätietoon, eikä sitä voi pitää tarkkana valmistusvuotena. Esine on vankkatekoinen, yhdestä kappaleesta valmistettuna tiivis ja suuren kokonsa vuoksi ollut käyttökelpoinen juuri luettelossa mainittuihin tarkoituksiin, kalan suolausastiaksi ja siementen säilytykseen.

Antti Metsänkylä