Hanhensulkakuusi

Kuukauden esine - Joulukuu 2010

"Jouluna he pystyttävät tupiinsa kuusia, joihin ripustavat monivärisestä paperista tehtyjä ruusuja, omenoita, piparkakkuja, kultapaperia ja makeisia..."

Tuntemattoman kirjoittajan kuvaus Strassburgista vuodelta 1605 on varhaisimpia kirjallisia kuvauksia joulukuusiperinteestä, jonka historiallisten juurien tiedetään ulottuvan 1500-luvulle asti. Keski-Euroopassa joulukuusiperinne levisi uskonpuhdistuksen rinnalla, mikä osaltaan vaikutti siihen, että joulukuusesta vähitellen muodostui katolisen jouluseimen protestanttinen vastine.

Joulukuusen suosiota oli omiaan lisäämään kertomus Martti Lutherista joulukuusen keksijänä. Hänen kerrottiin pysähtyneen eräänä jouluyönä kotimatkallaan Wittenbergiin liikuttuneena ihastelemaan kuusien yllä tuikkivaa tähtitaivasta. Kotiin päästyään hän haetutti metsästä pienen kuusen ja asetteli kynttilät kuin tähdiksi loistamaan sen oksille. Joulun symboliikkaa liittyi myös kuuseen liitettyyn legendaan, jonka mukaan rajuilman yllättämä Vapahtaja etsi turhaan suojaa muiden puiden alta. Vain kuusi levitti uskolliset lehvänsä suojaamaan Vapahtajaa, joka kiitollisena siunasi puun viheriöimään ympäri vuoden.

1700-luvulla joulukuusi saapui Pohjoismaihin, missä se ensin yleistyi kaupunkilaiskodeissa, kartanoissa ja pappiloissa tavoittaen lopulta myös talonpoikaiskodit. Suomessa varhaisin tunnettu tieto joulukuusesta on vuodelta 1829, jolloin ruotsalaissyntyisellä paroni von Klinckowströmillä oli Helsingin kodissaan ei vain yhtä, vaan peräti kahdeksan joulupuuta. 1920-luvulle tultaessa joulukuusesta oli tullut jo kotien keskeisin joulukoriste.

Joulukuusen suosion kasvaessa jouduttiin jo vuonna 1521 Elsassissa rajoittamaan määräyksin tätä metsänhaaskauksena pidettyä innostusta. Tavan katsottiin olevan tuhlausta ja aiheuttavan kohtuutonta tuhoa etenkin nuorissa metsissä. 1810-luvulla aitojen joulukuusien vaihtoehdoksi alettiin valmistaa ensimmäisiä tekokuusia. Niiden materiaaleina käytettiin mm. sammalta, paperia ja värjättyjä hanhensulkia. Sulat soveltuivat tarkoitukseen ihanteellisesti, sillä ne pitivät luontaisen rasvaisuutensa ansiosta hyvin värinsä ja muotonsa.

Saksassa pienikokoisia hanhensulkakuusia valmistettiin aluksi kodeissa käsityönä, kunnes 1920-luvulla niitä alettiin valmistaa teollisesti Nürnbergin alueella. Ensimmäisen maailmansodan aikana hanhensulkakuusia lähetettiin mm. rintamalla oleville sotilaille. Kuusia vietiin myös Yhdysvaltoihin, missä niitä käytettiin etenkin näyteikkunoiden joulusomisteina.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin lahjoitettiin vuonna 2009 hanhensulkakuusi, joka oli 1960-luvulla otettu talteen Katajanokan romuttamoon tuodusta laivasta. Kuusen "neulaset" ovat värjättyjä hanhensulkia. Oksille on kiinnitetty punaisia massapalloja ja lamettaa ja latvaa koristaa metallilankapunoksesta valmistettu tähti. Kuusen runko on päällystetty ruskealla paperilla ja upotettu puiseen, joulukuusen jalkana toimivaan laatikkoon.

Laatikon pohjassa oleva Made in US Zone Germany -leima ajoittaa kuusen valmistuksen toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, vuosiin 1945-1955. Saksa oli tuolloin jaettu liittoutuneiden kesken neljään eri miehitysvyöhykkeeseen. Yhdysvaltain valvoma sektori käsitti mm. Nürnbergin alueen, missä hanhensulkakuusien valmistuksella oli pitkät perinteet.

Sodanjälkeisessä materiaalipulassa hanhensulat olivat helposti saatavilla ja niitä käytettiinkin tekokuusien valmistusmateriaalina aina 1950-luvulle asti. Tuolloin muovikuuset lopulta syrjäyttivät sulkapuut. Suomessa ensimmäiset tekokuuset ilmaantuivat kauppojen somisteiksi 1950-luvulla, jolloin K. A. Weiste Oy aloitti niiden valmistamisen tekokuitu- ja muovilangoista.

Raila Kataja

Kirjallisuutta:

Koivisto Kaisa, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi 2009. Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulupuun tarina. Helsinki.

Nirkko Juha & Urpo Vento (toim.) 1994. Joulu joutui. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Helsinki.

Jaakkola Kaisu 1977. Muuttuva joulu. Kansatieteellinen arkisto 28. Helsinki.

Vuolio Kaisu 1981. Suomalainen joulu. Porvoo.