Kaulasuojus 1700-luvun alusta

Kuukauden esine - Toukokuu 2011

Kolmesataa vuotta sitten, vuonna 1711, nykyisen Suomen alue oli joutunut vuodesta 1700 käynnissä olleen Suuren Pohjan sodan taisteluiden ja kahakoiden kohteeksi. Vuoteen 1711 mennessä venäläiset olivat valloittaneet Ruotsilta Viipurin ja Karjalan kannaksen sekä Käkisalmen ja suuren osan Käkisalmen lääniä.

Myös nykyisessä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa oli rauhatonta. Rajan molemmin puolin tehtiin hävitysretkiä ja lisäksi levottomuutta lisäsivät mm. paikallisten mahtimiesten ja talonpoikien tulehtuneet suhteet. Rajaseudulla levottomuuksiin vaikuttivat suuresti myös luterilaisten ja ortodoksien väliset epäluulot ja kaunat. Jälkimaineensa kannalta tunnetuin suuren pohjan sodan aikainen paikallinen mahtimies oli Pielisjärven eli nykyisen Lieksan arrendaattori Simon Affleck. Noin vuonna 1660 syntynyt Affleck oli vuokrannut kruunulta Pielisjärven pitäjän verot keskimääräistä kertymää vastaavalla summalla. Koska Affleck kantoi pitäjäläisten verot täysimääräisinä myös tuona aikana yleisinä katovuosina, se aiheutti suurta vihaa häntä kohtaan.

Tilanne Pohjois-Karjalassa oli syksyllä 1710 niin epävakaa, että Simon Affleck ryhtyi evakuoimaan hovejaan eli isoja tilojaan Pohjanmaan lääniin. Tästä innostuneena talonpojat valtasivat Nurmeksen hovin, mutta kolmenkymmenen sotilaan, kirjurin ja rengin avulla Affleck karkotti hoviin linnoittautuneen useamman sadan talonpojan osaston.

Kokoelmiin on jo vuonna 1858 tullut talonpoika Meriläiseltä Sotkamosta metallinen kaulakilpi, jonka kerrottiin kuuluneen "maineikkaalle talonpoikienkiusaaja, majuri Simon Affleckille". Hopeoidussa kilvessä on kullattu Ruotsin Kaarle -kuninkaiden kruunattu peilimonogrammi. Kauluksen mukana on sen nahalla vuorattu kaareva säilytyskotelo.

Kaulakilpi oli alkujaan osa sotilaan suojavarustusta, mutta 1600-luvun loppupuolella se oli muuttunut upseereiden arvomerkiksi. Vuoden 1697 asetuksen mukaan everstiluutnantin ja majurin rintakilpi oli kullattua hopeaa ja koristettu kuninkaan kruunatulla monogrammilla, jota reunusti molemmin puolin palmunoksa. Kapteenin kilpi oli muuten vastaava, mutta siitä puuttuivat palmunoksa-koristeet. Luutnantin ja vänrikin rintakilvet olivat kiillotettua hopeaa ja ne oli koristettu kullatulla monogrammilla ja kruunulla.

Suomen kansallismuseon kokoelmissa oleva kilpi vaikuttaa siis olevan ruotsalainen karoliiniajan luutnantin tai vänrikin arvomerkki. Simon Affleck oli nimitetty 1700-luvun alussa pitäjänluutnantiksi ja vuonna 1709 hänet ylennettiin Kajaanin läänin maamajuriksi, joten hän olisi hyvin voinut pitää tällaista tunnusta 1700-luvun alussa. Miten kilpi sitten olisi päätynyt sotkamolaiselle talonpoika Meriläiselle? Yksi todennäköinen selitys on Turunkorvan tilan 1730-luvulla itselleen hankkinut talonpoika Heikki Meriläinen. Turunkorvan omisti vuodesta 1704 vuoteen 1725 juuri Simon Affleck ja perimätiedon mukaan Heikki Meriläinen olisi ollut Turunkorvassa töissä jo Affleckin omistusaikana.

1710-luvun levottomuuksissa myös Turunkorvan tilalle kävi huonosti, kun se joutui hyökkäyksen kohteeksi. Simon Affleck ei itse ollut tuolloin paikalla, mutta hänen vaimonsa ja seitsemän lasta joutuivat vangeiksi Venäjälle. Hyökkääjät myös sytyttivät tilan rakennuksia tuleen. Simon Affleck itse kuoli sodan jälkeen vuonna 1725.

Rintakilpi on hyvin voinut säilyä Meriläisten suvussa reilusti yli 100 vuotta muistona sekä heidän sukuunsa että koko seutuun voimakkaasti vaikuttaneesta miehestä. Simon Affleckin jälkimainetta kuvaa hyvin se, että hänestä on säilynyt paljon kansanperinnettä ja erilaista muistitietoa. Kansanperinteessä hänestä on muodostunut erittäin negatiivinen kuva, jota jo hänestä käytetty Simo Hurtta -nimitys kuvastaa. Simon Affleck ja hänen jälkimaineensa on innoittanut myös kirjailijoita ja runoilijoita.

Ismo Malinen

Lähteet:

Bellander Erik 1973. Dräkt och uniform. Den svenska arméns beklädnad från 1500-talets böjran fram till våra dagar. Kungl. Armémuseums Handböcker 3. Stockholm.

Kujala Antti 2001. Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa pohjan sodassa 1700-1714. SKS. Helsinki.

Leino Eino 1904. Simo Hurtta. Runoja Isonvihan ajoilta. Otava. Helsinki.