Punakaartilaisen käyttämä sotilaskypärä vuodelta 1918

Kuukauden esine - Marraskuu 2011

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 sotilaiden varustukseen ei kuulunut kunnolla suojaavaa metallikypärää. Tuolloin käytössä olleiden päähineiden tehtävänä oli ilmentää sotilaan kuulumista tiettyyn joukko-osastoon ja antaa kevyt suoja. I maailmansodan rintamalinjojen pysähtyminen ja tykistön käytön lisääntyminen johtivat tarpeeseen suojata myös sotilaiden päät entistä paremmin. Ranskalaiset aloittivat vuonna 1915 kenraali Adrianin mukaan nimetyn Adrian-kypärän valmistamisen. Ranskalaisten joukkojen lisäksi sama malli otettiin käyttöön myös mm. Italian, Serbian ja Venäjän armeijoissa.

Venäjän armeijalle kypäriä valmistettiin myös Suomessa. Helsinkiläinen Oy G. W. Sohlberg Ab:n konepaja valmisti kypärien lisäksi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän armeijalle myös käsikranaatin kuoria ja muita sotilastarvikkeita. Yhtiö työllisti tuolloin yli 500 henkeä. Toinen merkittävä valmistaja oli myös helsinkiläinen V. W. Holmberg Oy.

Tammikuussa 1918 alkoi Suomessa sisällissota ja rintamalinja muodostui helmikuussa Pohjois-Hämeeseen. Etelä-Suomi suurine asutus- ja teollisuuskeskuksineen jäi näin punaisten hallintaan. Sota päättyi 16.5.1918 Suomen hallituksen joukkojen voittoon. Sekä hallitusta tukevien valkoisten että vallankumouksellisten punaisten joukkojen aseistus ja varustus oli hyvin kirjavaa, esimerkiksi vaatetus oli molemmin puolin suurelta osin kotoa tuotua. Molemmilla osapuolilla oli kuitenkin käytössään tykistöä, konekivääreitä ja jopa muutama lentokone.

Kypärä oli kuitenkin harvinainen näky vuoden 1918 sodassa. Punaisilla niitä oli hieman helpommin saatavilla, sillä he olivat ottaneet mm. G. W. Sohlbergin tehtaan haltuunsa ja varastossa olleita kypäriä jaettiin varsinkin muutamille helsinkiläisille joukko-osastoille. Tehtaan kypärien ja käsikranaattien tuotanto punakaarteja varten käynnistettiin myös uudestaan. Helsinki oli muutenkin punakaartien vaatehuollon keskuspaikka ja venäläisten kypärien lisäksi saatavilla olleita muita venäläisiä varusteita jaettiin punakaartien sotilaille.

Taistelujen päätyttyä Helsingissä Suomen kansallismuseon henkilökunta ryhtyi taltioimaan jo pari päivää taistelujen loppumisen jälkeen 16.4.1918 sodan esineistöä museon kokoelmiin. Kansallismuseon vahtimestari Edvin Holmberg kokosi mm. Helsingin Työväentalolta sinne jäänyttä esineistöä Kansallismuseon kokoelmiin. Hakaniemessä sijaitseva, vuonna 1908 valmistunut komea työväentalo oli vaurioitunut ja palanut osin Helsingin taistelujen aikana 13.4.

Holmbergin keräämien esineiden joukossa on mm. oheisissa kuvissa oleva, vuoden 1917 mallinen sotilaskypärä, joka on ollut siihen tehdyn kirjoituksen mukaan punakaartiin kuuluneen E. Mielosen käytössä. Kypärään on nimen lisäksi merkitty myös joukko-osasto: III IV II. Kyseessä on todennäköisesti Helsingin punakaartin 3. rykmentin 4. pataljoonan 2. komppania. Helsingin punakaarti oli punaisten parhaiten varustettuja ja aseistettuja joukkoja, sillä heillä oli käytössään juuri näitä kypäriä ja asianmukaisia talvivaatteita sekä hyvät sotilasaseet.

Ismo Malinen