Hiusmuodin historiaa 1700-luvulta

Anna Charlotta Kijkin muotokuva

1700-luvun loppu muistetaan uusklassismin aikakautena, jolloin kustavilainen tyyli Ruotsissa muotoutui ranskalaisen, lähinnä roomalaisen antiikin innoittaman Ludvig XVI:n tyylin mukaan. Naisten pukeutumisessa ja erityisesti hiusmuodissa keksittiin muodikkuuden nimissä liioiteltuja tyylikeinoja, joista aikalaisetkin tekivät pilaa.

Huippumuodikkaita olivat mm. korkeaksi keoksi tupeeratut ja mielikuvituksellisin lisäkkein tai vähintäänkin kukkasin koristellut, veistokselliset kampaukset, kuten noin kaksikymmenvuotiaan Anna Christina Gyllingin muotokuvassa 1780-luvun puolivälistä. Ranskan vallankumouksen ja antiikin Kreikan "rentoa" vapautta ihannoineen empire-tyylin aikana hiusmuotikin muuttui vapaammaksi. Mennyttä maailmaa kuvastaneet yläluokkaiset peruukit ja ylenpalttiset kampaukset joutivat unholaan; luonnonmukaiset, kiharat tai suorat, vapaana liehuvat hiukset olivat nyt yhtä muodinmukaisia.

Myös oheinen Nils Schillmarkin maalama Anna Charlotta Kijkin muotokuva on 1700-luvun lopusta, siis vielä antikisoivan myöhäiskustavilaisen tyylin ajalta. Miten istuvat klassilliseen kustavilaiseen tyyliin Teijon ruukin rouvan vaaleanpunaisella silkkinauhalla löyhästi kootut, hapsottavat hiukset? Vauraan ruukinpatruunan, ylitirehtööri Josef Bremerin puoliso Anna Charlotta Kijk on kuulunut muotitietoiseen tai ainakin varmasti muotia seuraavaan yläluokkaan, joten kampauksella on todennäköisesti jokin ajan muotiin liittyvä tausta.

Miten olisi seuraava?

Lokakuun 5. päivänä 1789 suuri joukko kasvavan työttömyyden sekä hintojen ja muiden elinkustannusten nousun suututtamia pariisilaisia kansannaisia marssi Pariisista Versailles'hin, jossa kuningasperhe oleskeli. Levottomuuksien pelossa kuningas oli siirtynyt pois pääkaupungista ja oli myös keskittänyt sotilasosastoja Versailles'hin. Kuningas otti Pariisista marssineiden naisten edustajat vastaan Versailles'n palatsissa ja lupasi myöntyä useisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Tämä ei kuitenkaan laukaissut tilannetta, vaan naiset tunkeutuivat väkivalloin palatsin alueelle lokakuun 6. päivän aamuna. Kuningas, kuningatar ja kruununprinssi näyttäytyivät palatsin parvekkeella kansalaisille, ja lopulta tilanne rauhoittui, mutta kuningasperhe oli pakotettu palaamaan Pariisiin.

Yksi Ranskan vallankumouksen kuuluisimpia naisia oli Anne Théroigne (1762-1817). Hän oli syntynyt Liègessä ja kuoli ranskalaisessa mielisairaalassa. Legendan mukaan hän oli "amatsonin tapaan" pukeutuneena mukana Pariisin naisten marssiessa Versailles'hin. Tosiasiassa hän ei kuitenkaan liene ollut mukana (ja "amatsonin tapaan" viittasi tässä tapauksessa amatsoneihin taistelijoina ja tarkoitti miesten hattua, lyhyttä, jakkumaista univormuntakkia ja pitkää hametta). Joka tapauksessa hänen aktiivinen ja rohkea osallistumisensa vallankumousvuosien toimintaan teki hänestä aikansa kuuluisuuden. Oletettavasti Anne Théroignea esittävässä, tuntemattoman taiteilijan muotokuvassa hänet on esitetty hiukset vapaana, leveällä kangasnauhalla löyhästi yhteen koottuina.

Anna Charlotta Kijkin vapaana olevat hiukset voitaneen näin ollen yhdistää Ranskan vallankumouksen aikaiseen hiusmuotiin vastakohtana yläluokan mielikuvituksisille muotikampauksille. Ei silti liene luultavaa, että tällaisen "vallankumouksellisen" kampauksen voitaisiin ajatella kuvastavan muutoin vallankumouksellista ilmapiiriä - Kustaa III:n aikanahan Ruotsin välit kuningasvallan syrjäyttäneeseen Ranskaan olivat viilenneet.

Kijkin muotokuva voidaan näin ollen ajoittaa todennäköisesti vuosien 1790-1792 välille, joka tapauksessa aikaisintaan vuoden 1789 loppuun. Myös J. B. Lampin 1790-luvun puolivälissä maalaamassa, Monrepos'n kartanon omistajan Ludwig Heinrich von Nicolayn puolison Johanna Poggenpohlin muotokuvassa hiukset ovat kiharretut ja ne on koottu pään ympäri kierretyllä nauhalla. Kampauksen lähtökohta on todennäköisesti sama.

Skellefteåssa syntynyt Nils Schillmark (1745-1804) toimi Suomessa vuodesta 1773 lähtien ja oli aikakautensa tuotteliain muotokuvamaalari maassamme: hänen tuotantonsa noussee satoihin teoksiin. On tosin muistettava, ettei Suomessa tuolloin pysyvästi muita muotokuvamaalareita ollutkaan: vuosina 1758-1763 Turun akatemian piirustuksenopettajana ja samalla muotokuvamaalarina oli toiminut saksalaissyntyinen J. G. Geitel (1681-1771), ja Emanuel Thelning muutti Ruotsista Suomeen todennäköisesti vasta vuonna 1798. Schillmarkilla oli näin ollen lähes yksinoikeus muotokuvamaalaukseen Suomessa - joitakin lyhyen aikaa maassa vierailleita taiteilijoita lukuun ottamatta.

Anna Charlotta Kijkin muotokuva on ostettu Suomen kansallismuseoon Antellin kokoelmiin vuonna 1996.

Jouni Kuurne