Tapionpöytä ja -lukko

Toukokuussa 1905 Suomen kansallismuseoon ostettiin taikaesineitä Tohmajärven Onkamon kylästä. Näiden esineiden joukossa olivat tapionpöytä ja -lukko, jotka olivat kuuluneet tuolloin jo edesmenneelle, noitana tunnetulle Juho Sarkkiselle.

Vanhassa suomalaisessa kansanuskossa Tapio edusti metsää, metsästyksen haltijaa ja metsän isäntää. Metsään sisältyvän voiman uskottiin voivan aiheuttaa ihmisille sairautta tai onnettomuutta, mistä syystä metsää oli aika ajoin tarpeen lepyttää. Metsältä voitiin myös pyytää suojelusta karjalle laidunkauden alkaessa tai pyyntö saattoi koskea hyvää metsästysonnea. Tapionpöytä ja -lukko liittyvät näihin metsän voimaan pohjautuneisiin uskomuksiin ja taikuuteen. Juho Sarkkiselle kuuluneiden esineiden yhteyteen oli poikkeuksellisen tarkasti kirjattu ylös niiden käyttötapa ja -tarkoitus.

Tapionpöytä muistuttaa vanhaa kotitalousvälinettä, hierintä eli härkintä, joka valmistettiin nuoren männyn latvasta ja jota käytettiin kaikenlaiseen sekoittamiseen ruoanvalmistuksessa. Taikaesineiden yhteyteen kirjatun kertomuksen mukaan noita vei tapionpöydän "mehänlinnaan" (metsänlinnaan) eli muurahaispesään silloin kun metsä oli tarpeen lepyttää karjan suojelukseksi tai hyvän metsästyssaaliin turvaamiseksi.

Usein noita käytti tähän tarkoitukseen omaa, taikinan sekoittamiseen käyttämäänsä hierintä. Tapionpöydäksi voitiin kutsua myös sellaista matalaa närettä, joka oli kasvutavaltaan tiheäoksainen ja leveä ja joka siten muistutti pöytätasoa. Sen päällä uhrattiin Tapiolle esimerkiksi ruokatarvikkeita tai osa metsästyssaaliista hyvän metsäonnen turvaamiseksi.

Tapionlukko eli ns. umpipuu on takaisin runkoonsa kiinni kasvanut oksa, joka muodostaa renkaan. Kesäisin tapionlukkoa käytettiin, mikäli metsän arveltiin aiheuttaneen jonkin onnettomuuden tai sairauden ja metsä oli "sidottava". Tarkoitusta varten valittiin rajapyykki, jossa kolmen talon maat yhtyivät. Kultakin maa-alalta otettiin yksi puunvesa ja ne taivutettiin vastakkain. Latvat pujotettiin tapionlukon läpi ja sidottiin yhteen punaisella nauhalla. Kun metsä oli näin ollut pari yötä kiinni sidottuna, saattoi sillä teettää tunnustuksia.

Noita pani jalkojensa alle uskonnollisia kirjoja alassuin ja luki läpi Isä meidän -rukouksen. Paikalla tuli tällöin olla sekä henkilön, jota varten metsä oli sidottu, että kolmannen henkilön. Noita aloitti metsän kyselemisen luettelemalla ääneen puiden nimiä. Jollei kaiku johonkin näistä vastannut, osoitti se, että tauti tai onnettomuus oli sitä nimeä kantavan puun aiheuttama. Kaiun kuunteleminen oli kolmannen henkilön tehtävänä.

Seuraavaksi kiskottiin juurineen maasta kolme sen puun vesaa, joka oli syylliseksi havaittu, ja solmittiin ne renkaiksi. Liitoskohtiin käytettiin palavaa taulaa (taulakääpää). Sairas tai vahingon kärsinyt henkilö pujotettiin renkaitten läpi, minkä jälkeen renkaat punottiin yhteen ja sidottiin kolmeen solmuun. Lopuksi ne piilotettiin metsään, maalle, joka ei saanut olla viljelyksessä. Varmuuden vuoksi renkaat peiteltiin risuilla, jottei kukaan pahantahtoinen henkilö niitä löytäisi ja päästäisi solmuja auki.

Talvikausina tapionlukkoa käytettiin saunassa. Käyttöaika oli rajattu pyhäaamuihin ja torstai-iltoihin, muina aikoina tätä toimitusta ei ollut lupa tehdä. Tapionlukkoon sidottiin kiinni pesemätön hamppurihma, joka johdettiin saunan uunin löylykivien välitse uunin läpi. Tämän jälkeen henkilö, jonka tilanteeseen noita haki parannusta, pujotettiin tapionlukon kautta. Kun kaikki tämä oli tehty, laittoi noita hamppurihman vapaan pään sekä kolmen korpin aivot hattuunsa ja heittäytyi nukkumaan. Lukon ääreen tulivat tällöin "hengettäret riitelemään". Hatussa olevien korpin aivojen avulla noidan uskottiin saavan selvää heidän sanoistaan. Sen mukaan, mitä unia hän näin näki, alkoi hän sitten "sairasta rakentamaan".

Yhdessä tapionpöydän ja -lukon kanssa museon kokoelmiin ostettiin myös seuraavat tohmajärveläiset taikaesineet:

• kirkonrististä tehty kääntöpääveitsi, jolla veistettiin lehmänkelloon viisikanta karjan suojaamiseksi karhuilta, ja jota käytettiin myös parannusvälineenä sairauksissa
• ukontaltan (kivikirveen) kappale, jota käytettiin parannusvälineenä
• hopeasolki, josta kääntöpääveitsellä vuoltiin hopeaa uhrilahjaksi esim. lähteisiin
• karhunhammas, jolla parannettiin lehmistä ähkytautia
• parannusvälineenä käytetty, toista metriä pitkä hirttonuora
• kaksi yösiikkoa (lepakkoa), joilla voitiin aiheuttaa toisille vahinkoa
• karvarukkaset ja metsäsian (mäyrän) jalka, joita käytettiin kadonneita tavaroita etsittäessä ja varkaan jäljille pääsemisessä
• parannusvälineenä käytetty kukon jalka, sekä
• kalmaneula, jolla vainajan ympärille kääritty lakana oli ommeltu, ja jota käytettiin rakastuneiden erottamiseksi.

Raila Kataja