Hankoaura Norjan metsäsuomalaisalueelta

Metsäsuomalaisiksi sanotaan savolaisia uudisasukkaita, jotka muuttivat Ruotsiin ja osa heistä edelleen Norjaan noin vuosina 1580-1640. Muuttoliikkeen merkittävä taustatekijä oli kaskiviljely ja sen uusi havumetsiä käyttävä muoto, niin sanottu huuhtaviljelytekniikka, joka lisäsi uusien kaskialueiden tarvetta.

Kaskimaiden väheneminen Suomessa runsaan kaskeamisen seurauksena sai monet perheet lähtemään uusille alueille, joille kruunu heitä vielä houkutteli tarjoamalla lähtijöille alkuvuosiksi verovapautta. Ruotsissa ja Norjassakin oli runsaasti käyttämättömiä metsämaita, joilla tulokkaiden kaskeamistaidot pääsivät käyttöön.

On kuitenkin syytä sanoa, että uusilla asuinalueilla omaksuttiin muitakin elinkeinoja, aluksi erityisesti karjanhoito, sittemmin myös peltoviljely. Myös kalastus ja metsästys antoivat uudisasukkaille elantoa. Myöhemmin metsäsuomalaisia hakeutui töihin muidenkin elinkeinojen pariin, erityisesti sahoille ja muuhun teollisuuteen.

Metsäsuomalaisuuden symbolina on usein käytetty kuvassa näkyvää peltotyökalua, hankoauraa eli aatraa, savolaisittain oatraa, joka sana oli käytössä metsäsuomalaisillakin. Hankoaura on saanut nimensä kaksihaaraisesta kyntöterästään. Se on itäinen esinetyyppi, joka on levinnyt suurimpaan osaan Suomea kahta reittiä. Savo-karjalaiselle alueelle se levisi Venäjältä, Novgorodin alueelta, muualle Suomeen Baltiasta, viime kädessä Virosta Suomenlahden yli.

Hankoaura oli kehittynyt eri alueilla hieman erilaiseksi. Itä-Suomeen kotiutuneen tyypin auroissa on kaksihaaraisen aisan päässä poikittainen kädensija. Kuvan aura on juuri tätä tyyppiä ja omalta osaltaan osoittaa käyttäjiensä lähtöalueen olleen Itä-Suomessa. Ruotsissa hankoaura oli ennestään tuntematon, ja metsäsuomalaisten käyttämä aura saikin siellä nimen finnplog, suomalaisaura.

Se oli sopiva nimenomaan kaskimaille, vaikka metsäsuomalaiset käyttivät sitä peltoviljelyssäkin, lähes yksinomaan, kunnes 1800-luvulla kääntösiivelliset ruotsalaiset aurat alkoivat yleistyä. Hankoaura väistyi silloin perunapellon työkaluksi.

Kuvan hankoaura kuuluu maisteri Astrid Reposen (1905-1940) Ruotsin ja Norjan suomalaisalueilta kesällä 1932 sanastonkeruumatkalla hankkimaan 130 esineen kokoelmaan, jonka Kansallismuseo lunasti häneltä seuraavana vuonna. Esineet luetteloitiin Kansallismuseon kokoelmiin ja vietiin varastoon.

Nyt, yli 80 vuotta myöhemmin, Suomen kansallismuseon ns. Reposen kokoelma tulee yleisön nähtäväksi, ensimmäistä kertaa. 28. marraskuuta 2014 avautuvan näyttelyn Finnskogar - Metsäsuomalaiset rungon muodostavat Reposen kokoelmaan kuuluvat esineet, joista suurin osa on näyttelyssä esillä.

Näyttely kertoo metsäsuomalaisten esineellisen kulttuurin lisäksi heidän käyttämästään vanhakantaisesta suomen kielestä, heidän paikan- ja henkilönnimistään, uskomuksista, taikuudesta ja muusta henkisestä perinteestä sekä heidän elinkeinoistaan ja aineellisesta kulttuuristaan.

Antti Metsänkylä

Kirjallisuutta:

Lähteenmäki Eija 2002. Ruotsin suomalaismetsien synty. Savolainen liikkuvuus vanhemmalla Vaasa-kaudella. Bibliotheca Historica 77. SKS, Helsinki.

Talve Ilmar 1982. Metsäsuomalaiset ja Suomen kansankulttuuri. Teoksessa: Ulkosuomalaisia. Kalevalaseuran vuosikirja 62. SKS, Helsinki - Jyväskylä.

Tarkiainen Kari 1990. Finnarnas historia i Sverige 1. Inflyttarna från Finland under det gemensamma rikets tid. SKS, Helsinki - Vammala.

Vilkuna Kustaa 1976. Levinneisyyskartat Auratyyppejä ja Hankoauran kädensijat. Suomen kansankulttuurin kartasto 1. Aineellinen kulttuuri. SKS, Helsinki - Porvoo.

Vuorela Toivo 1981. Kansanperinteen sanakirja. WSOY. Porvoo.

Vuorela Toivo 1975. Suomalainen kansankulttuuri. WSOY. Porvoo.