Olavinlinnan raha-aarre

Syyskuussa 2014 Olavinlinnasta haettiin 71 rahaa Suomen kansallismuseon rahakammioon tutkittavaksi, luetteloitavaksi ja digitoitavaksi. Kyseessä ei suinkaan ole mikään tänä vuonna tehty rahalöytö, vaan rahat löytyivät jo keväällä 1963 linnan restaurointitöiden yhteydessä. Eerikintornin vierestä poistettiin täytemaata ja kaikki maa-aines seulottiin. Tällöin tuli myös vastaan merkittävä raha-aarre.

Aarteeseen kuuluu yhteensä 73 rahaa, joista vanhin on Tanskan kuninkaan Kristian I:n (1448–1481) Malmössä lyöty hopearaha. Aarteessa on myös toinen tanskalainen raha kuningas Hannun (1481–1513) ajalta. Ruotsalaisia rahoja on löydössä 18 kappaletta, joista nuorin on Kustaa Vaasan lyöttämä kuusinainen, eli noin neljän penningin arvoinen raha 1520-luvulta. Suurimman ryhmän muodostavat Tallinnassa lyödyt rahat, joita on 26 kappaletta. Niiden ohessa on myös kaksi Tallinnassa väärennettyä penninkiä. Tarttolaisia rahoja on 18 kappaletta, joista nuorin on lyöty aikavälillä 1528–1543, Tarton piispan Johannes VI Beyn nimissä. Tämä on samalla koko aarteen nuorin raha, eli aarre on kätketty aikaisintaan 1520-luvun lopussa. Lisäksi löytöön kuuluu neljä Riian ja yksi Cesiksen (Wendenin) raha nykyisen Latvian alueelta, sekä kaksi liettualaista penninkiä.

Olavinlinnan raha-aarre kuvastaa hyvin, mitä rahoja linnassa käsiteltiin keskiajan lopussa. Varsinkin Etelä- ja Itä-Suomessa käytettiin läpi koko keskiajan yleisesti myös liivinmaalaista rahaa Ruotsin rahojen ohella. Myös veroja voitiin arvioida ja maksaa monen eri rahajärjestelmän mukaisesti. Joskus Liivinmaan rahat ovat jopa olleet huomattavasti yleisemmässä käytössä kuin ruotsalaiset. Tämän raha-aarteen yhteenlaskettu arvo Ruotsin rahassa on noin 160 penninkiä, eli 20 aurtoa. Vuoden 1530 palkka- ja hintatietojen mukaan tämä vastaisi noin kuutta taksvärkkiä. Sillä hinnalla olisi saanut esimerkiksi ½ tynnyriä ruista, ohraa tai mallasta. Rahalla olisi myös voinut ostaa itselleen 260 kananmunaa, 10 kannua olutta, uudet jalustimet tai vaikkapa vanhan lakanan.

On mahdotonta varmasti sanoa, miksi rahat aikoinaan piilotettiin Eerikintornin viereen, ja miksi kukaan ei ikinä tullut niitä takaisin hakemaan. Pieni aarre on kätketty aikana, jolloin Olavinlinnassa elettiin hyvin aktiivista kautta. Juuri näihin aikoihin linnasta oli tullut uuden linnaläänin ja voutikunnan keskus, siellä alkoivat isot uudistustyöt ja 1555 puhkesi sota, jota johdettiin Olavinlinnasta. Linnassa liikkui paljon sekä väkeä, että rahaa. Ehkä joku linnassa työskentelevä henkilö piilotti kiireessä rahapussukkansa, eikä ikinä päässyt takaisin sitä hakemaan. Tai kyseessä voi olla juuri kerätyt verorahat, jotka on haluttu piilottaa ahneilta katseilta. Mahdollisia selityksiä on lukemattomia; jokainen voi itse käyttää mielikuvitusta ja arvailla kenelle rahat kuuluivat ja mitä hänelle tapahtui.

Frida Ehrnsten