Runonlaulajat

Suomen kansallismuseon kokoelmissa oleva taulupari esittää tunnettuja kansanrunoilijoita ja runonlaulajia Pietari Makkosta ja Olli Kymäläistä. Heidät on kuvattu istumassa tuvan pöydän ääressä perinteisessä runonlauluasennossa, oikeat kädet yhteen liitettyinä. Pietari Makkosen sormet tapailevat hänen polvellaan olevaa viisikielistä kanteletta ja pöydälle on nostettu puinen juomakannu. Lähes identtisen eli samanlaisen tauluparin takaa paljastuu tarina, joka vie 1800-luvun puolivälin tapahtumiin.

Syyskesällä 1845 joukko runonlaulajia matkasi Helsinkiin kansanrunouden tutkijoiden vieraiksi. Kutsujana toimi Savo-Karjalainen Osakunta ja matkan kustansi kivipaino, joka halusi painattaa runonlaulajien kuvia myytäväksi. Tarkoituksena oli "tehdä Helsingin herroille ja ylioppilaille tutuiksi kansan syvien rivien parhaat miehet, muinaisen suomalaisen kirjallisuuden vielä elossa olevat edustajat".

Vierailu tapahtui kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestyneen Kalevalan innoittamana, suomen kielen hakiessa vielä asemaansa. Ylioppilaille nämä runoilijat "olivat niitä Suomen talonpoikia, jotka eri tahoilla maata olivat kohottaneet äänensä suomen kielen sorronalaisen asian johdosta".

Saavuttuaan Helsinkiin Pietari Makkonen (1785-1851) Kerimäeltä, Olli Kymäläinen (1790-1855) Heinävedeltä ja Antti Puhakka (1816-1893) Kontiolahdelta saivat osakseen suurta huomiota ja ihailua. Morgonbladet kertoi 18.9.1845 kuinka lämminsydämisesti runonlaulajat otettiin kaikkialla vastaan ja kuinka suorastaan kilpailtiin siitä, kuka sai heidät illalla vieraikseen.

Helsingissä vieraili samaan aikaan puolalaissyntyinen taiteilija Gustaw Daniel Budkowski (1813-1884). Hän oli Pietarin taideakatemiassa koulutuksensa saanut taiteilija, joka oli erikoistunut muotokuvamaalaukseen. Hän oli jo tehnyt muotokuvia useista ajan suomalaisista kulttuurihenkilöistä, mm. Elias Lönnrotista ja M.A. Castrénista. Helsingissä Budkowskin haluttiin ikuistavan myös kuulut runonlaulajat.

Ensimmäisinä valmistuivat lyijykynäpiirrokset kivipainokuvia varten. Kuitenkin ainoastaan Olli Kymäläistä esittävä kuva ehdittiin painaa, sillä ostajien vähäinen määrä sai hankkeen kariutumaan. Tiettävästi Budkowski maalasi seuraavaksi runonlaulajista yhteismuotokuvan, joka voitti Pietarin taideakatemian toisen hopeamitalin. Tämän maalauksen myöhempi historia on tuntematon.

Kansallismuseon kokoelmissa olevan työn (ylempi kuva) Budkowski maalasi savo-karjalaisen osakunnan rahoittamana syyskuussa 1845. Morgonbladetin mukaan taiteilija työskenteli teoksen parissa ahkerasti ja con amore eli rakkaudella. Maalauksen valmistuttua se asetettiin näytteille yliopiston mineralogisen kokoelman yhteyteen. Kun osakunnan toiminta lakkasi 1852 vaihtoi maalaus omistajaa useampaan kertaan, kunnes se lopulta ostettiin 1907 Antellin kokoelmiin Kansallismuseoon.

Kuluvana vuonna Kansallismuseon kokoelmiin saatiin signeeraamaton eli ilman tekijän nimeä oleva kopio (alempi kuva) Budkowskin öljyvärimaalauksesta. Taulun takaa löytynyt tieto viittaa siihen, että kopion olisi tehnyt toinen aikansa tunnettu taiteilija, Johan Knutson. Hän oli maalannut runonlaulajista jo vesivärityön näiden pysähtyessä Porvoossa matkallaan Helsinkiin.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran taidekokoelmasta löytyy sieltäkin kaksi jäljennöstä Budkowskin maalauksesta. Knutsonin epäillään maalanneen ainakin toisen niistä, toiseen liittyy tieto, että Budkowski olisi maalannut sen itse käydessään Suomessa vuonna 1846, eli vuosi alkuperäisen maalauksen valmistumisen jälkeen.

Budkowskin alkuperäisestä työstä tehtyjä jäljennöksiä tunnetaan siis nyt kolme - kenties niitä on tehty vielä useampia. Onpa taulujen lukumäärä mikä tahansa, kertovat ne ajasta, jolloin runonlaulajat olivat nousseet ansaitsemaansa arvoon ja heistä oli tullut aikansa juhlittuja julkisuuden henkilöitä.

Raila Kataja