Kuukauden esine - Huhtikuu 2016

Yksi barokin aikakauden tunnusomaisimmista huonekalutyypeistä ja usein todellinen aikakauden ylellisyysesine on kabinettikaappi. Sen alkumuoto on Iberian niemimaalla 1500-luvulla syntynyt kookas kannettava kirjoituslipas, contador eli vargueño. Pienistä vetolaatikoista muodostuvan laatikoston edessä oli alareunastaan saranoitu, alas kääntyvä kansilevy, joka toimi kirjoitustasona lipaston ollessa pöydällä.

Kabinettikaappi kehittyi omaksi huonekalutyypikseen 1500-luvun lopussa Etelä-Saksassa, jossa erityisesti Tiroli ja Augsburg olivat niiden valmistuksen keskuksia. Muita merkittäviä keskuksia olivat Eger Böömissä (nykyinen Chem Tšekissä), Antwerpen ja Nürnberg.

Kabinettikaapeissa säilytettiin kirjeenvaihtoa tai erilaisia kokoelmia kuten mitaleja, rahoja tai simpukoita ja muita kuriositeetteja, joiden kerääminen oli renessanssin aikana suosittua. Kabinettikaapin syrjäytti vähitellen 1600-luvun lopulta lähtien kirjoituslipasto ja lopullisesti korkean kirjakaapin ja kirjoituslipaston yhdistelmä 1700-luvun puolivälissä.

Kuvan kaapin sisällä on seitsemän pientä ja kaksi isompaa laatikkoa; keskellä on pieni kaappi, jonka oveen on upotettu Horn- ja von Gertten -sukujen vaakunakilvet: sarvi ja kolmea nuolta pitelevä käsi. Vaakunoiden yläpuolella on vapaaherrallinen kruunu. Kaapin ovien sisäpinnat ja laatikoiden etusivut on koristeltu puu-upotuksin, joiden tekniikka muistuttaa ns. Boulle-tyyliä, ts. sama koristeaihe toistuu sekä positiivi- että negatiivikuvana.

Koristelutavalle on antanut nimensä sitä taidokkaimmin käyttänyt ranskalainen taidepuuseppä André-Charles Boulle (1642–1732), joka valmisti hienoimmat tällä tekniikalla koristellut huonekalut Ranskan kuninkaalle Ludvig XIV:lle vuoden 1700 molemmin puolin.

Aidossa Boulle-koristelussa upotettavat koristeaiheet saatiin sahaamalla kuviot päällekkäin asetetuista ohuista norsun- tai kilpikonnanluu- ja metallilevyistä tai puuviiluista, jolloin sama kuvio saatiin kahtena eri versiona, itse koristeaiheena ja sen taustakuviona. Näillä ohuilla levyillä huonekalu vaneroitiin samalla tavalla kuin puulla. Tämän kaapin upotuskoristelussa on käytetty vaaleaa ja tummaa lehtipuuta.

Kabinettikaapin valmistuspaikasta ei ole varmuutta, mutta se lienee vähintäänkin ruotsalaista, mahdollisesti suomalaista työtä. Oletus perustunee paitsi hieman alkeelliseen puutyöhön – mikä ei tietenkään tarkoita, että maassamme ei 1600-luvulla olisi osattu tehdä korkeatasoista puusepäntyötä, sitä vain ei varmuudella tunneta – ja suomalaisten omistajien vaakunoihin.

Oveen kuvatut vaakunat kuuluvat Halikon Vuorentaan kartanon omistajille Gustaf Henriksson Hornille (1627–1673) ja Anna Helena von Gerttenille (1640–1709), jotka solmivat avioliiton vuonna 1662. Molempien vaakunoiden ollessa kuvattuna sisäkaapin oveen voitaneen kaappi ajoittaa 1660-luvun alun ja 1670-luvun alun väliselle vuosikymmenelle.

Gustaf Horn af Kanckas kuului maineikkaaseen suomalaiseen sotilassukuun, jonka useat jäsenet kunnostautuivat Vaasa-kuninkaiden palveluksessa. Gustaf Horn opiskeli Turussa, Upsalassa, Greifswaldissa ja Strasbourgissa ja palveli myös sotilasuralla, viimeksi everstinä Pohjanmaan rykmentissä. Liesniemen tilan Sauvossa ja Vuorentaan kartanon Horn peri sediltään. Hänet on puolisonsa kanssa haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Hornin kabinettikaappi on melko pienikokoinen, sen korkeus on 50 cm, pohjan leveys 56 cm ja syvyys 25 cm, joten se on selvästi tarkoitettu mukana kuljetettavaksi. Oveen on upotettu tyypillinen 1600-luvun lukko, joka on tarkoitettu sisällä olevien asiakirjojen turvaksi. Päädyissä on rautaiset kantorivat.

Hornin ja von Gerttenin kabinettikaapin alkuperätiedot ovat ikävä kyllä jossakin vaiheessa kadonneet ja kaappi (KM inv. n:o 37100:25) on luetteloitu vuonna 1937 ”museossa kauan numerottomana olleena” esineenä. Omistajiensa takia se on silti yksi Kansallismuseon mielenkiintoisimmista kabinettikaapeista.

Kaappi on esillä Aateli - Suurvalta-aika huoneessa 202, museon 2. kerroksessa.

Jouni Kuurne