Niskatuki Somaliasta

Kuukauden esine - Toukokuu 2016

Kulttuurien museon kokoelmissa on useita kymmeniä niskatukia, pääasiassa Afrikasta, vaikka näitä esineitä on toki tehty ja käytetty muuallakin maailmassa. Afrikassa ne ovat kuitenkin kehittyneet erityisen taidokkaiksi monien eri etnisten ryhmien keskuudessa. Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ja muut Afrikan-kävijät ovat keränneet niskatukia sieltä omiksi matkamuistoikseen tai museoiden kokoelmiin ainakin 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Somalian keskiosan ylätasangolla suurin osa väestöstä on ollut paimentolaisia, joiden talous on perustunut maidon- ja lihantuotantoon. Siellä on kasvatettu kameleita, lampaita ja vuohia sekä joillakin paikoin myös nautakarjaa ja hevosia. Somalien niskatuki, barkin, on tavallisimmin puinen esine, jonka varassa lepuutetaan päätä tai kampausta makuulla oltaessa ja jota kuljetetaan mukana pitkilläkin matkoilla. Se on kunkin henkilökohtaista omaisuutta.

Niskatukea käytetään pään alla otettaessa päivänokosia tai katseltaessa tähtitaivasta yöllä, istuimena kokoonnuttaessa seurustelemaan, karjaa lypsettäessä tai vahdittaessa karjaa paimenessa. Se toimii myös statuksen ja ryhmäidentiteetin merkkinä. Niskatukea voivat käyttää molemmat sukupuolet, mutta etenkin Somalian, Etiopian ja Kenian paimentolaiskulttuureissa miehet käyttävät sitä suojaamaan taidokasta kampaustaan levätessään. Naisten kampaukset eivät noilla alueilla ole yhtä pöyheitä, mutta hekin tarvitsevat niskatukea suojaamaan päätään voideltuaan hiuksensa.

Itäafrikkalaiset niskatuet on tyypitelty jalustan, varren ja tukiosan muodon mukaan. Eri etnisillä ryhmillä on myös omat tyylinsä. Tavallisimmin niskatuet on veistetty yhdestä hienosyisen puun kappaleesta, jonka nimi on somaliksi hagar. Somalimiesten niskatuissa on usein kapea jalka, jolloin esine ei seiso kovin tukevasti eikä sen päällä torkkuja voi vaipua syvään uneen kaatamatta esinettä. Näin hän herää helposti, jos karjaa häiritään.

Niskatuki suojaa myös käärmeen tai skorpionin hyökkäykseltä, koska pää on maanpintaa korkeammalla. Naisten niskatuissa jalusta on neliömäinen ja tukevampi. Somalien hääseremonioihin kuuluu, että sulhanen piilottaa morsiamen niskatuen alle rahaa hääyöksi ja seuravana päivänä morsian ostaa itselleen meripihkakaulakorun merkiksi uudesta asemastaan.

Niskatuissa yhdistyvät esineen käyttöfunktio sekä sen esteettinen ja symbolinen luonne. Ne ovat taidekäsityötä, jossa näkyy veistäjän yksilöllinen kädenjälki ja luovuus. Niskatuen käyttäjä voi vielä viimeistellä esineen kiillottamalla pinnan tms., vaikkei itse olisikaan sitä kokonaan valmistanut. Symbolinen, käyttötarkoituksen ylittävä dimensio ilmenee siten, että hyvin tehty ja hyvin pidetty niskatuki heijastaa ja laajentaa omistajan asemaa ja arvoa, lisäten hänen kunnioitustaan yhteisössä.

Se toimii omistajan jatkeena eikä ole vain konkreettinen päänalunen tai istuin. Niskatukiin ei kuitenkaan liity kilpailua tai näytön halua, mutta ne pönkittävät käyttäjänsä itsetuntoa. Tässä suhteessa ne eroavat naamioista, sillä niihin ei sisälly kätkeytymistä tai itsen muuttamista toiseksi.

Kulttuurien museossa Tennispalatsissa vuonna 2002 esillä olleen 5 Afrikkaa -näyttelyn yhteydessä kokoelmiin saatiin toistasataa somaliesinettä, jotka ovat Somaliassa kehitysyhteistyössä 1970- ja 1980-luvuilla toimineiden suomalaisten hankkimia. Näyttelyn Somalia-osiossa esiteltiin useita niskatukia, mutta tällä hetkellä ne eivät ole näytteillä.

Heli Lahdentausta

Lähteet:

Abbink Jon 2015. Extensions of the Self. Artistry and Identity in the Headrests and Stools of Southwest Ethiopian Peoples. - African Arts, Volume 48, No 4, Winter 2015: 46–59.

Loughran Katheryne, John L. Loughran, William John Johnson & Said Sheikh Samatar (eds.) 1986. Somalia in Word and Image. Foundation for Cross Cultural Understanding, Washington, D.C.