Tobiaksen reppu

Vuoden 1918 alkupuolella Suomen kansallismuseossa oli hiljaista. Vallankumous oli alkanut 27.–28.1. välisenä yönä, kun Helsingin punakaarti miehitti pääkaupungin tärkeimmät rakennukset. Koko maassa elettiin alkutalvi pitkälle kevääseen sodan varjossa, ja tästä johtuen myös Kansallismuseon näyttelyitä pidettiin suljettuna.

Huhtikuun 12. päivä saksalaisjoukot saapuivat Helsinkiin ja valtasivat sen muutamassa päivässä. Jo 14.4. kaupungissa järjestettiin voitonparaati, johon osallistuivat saksalaiset ja valkoiset joukot. Sota siirtyi kohti itärajaa ja jatkui vielä toukokuun alkuun asti.

Pari viikkoa Helsingin tapahtumien jälkeen, 25. huhtikuuta, senaatin Kirkollis- ja opetustoimikunta antoi määräyksen, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. Sen mukaisesti tuli ”ryhtyä kaikkien saatavissa olevien esineiden, jotka jollakin voivat valaista päättymässä olevan kapinan historiaa, keräämiseksi Kansallismuseossa säilytettäväksi”. Tehtävä annettiin intendenttien Juhani Rinteen sekä K. K. Meinanderin johdettavaksi.

Kansallismuseon henkilökunta tarttui toimeen saman tien. Loppukevään ja alkukesän aikana he kiertelivät punaisten hallussa olleissa rakennuksissa, jotka olivat nyt jääneet tyhjilleen. Keruuretkille lähteminen ei vaatinut suuria etukäteisvalmisteluja tai matkarahoituksen järjestämistä, kun kerättävää aineistoa oli runsaasti kävelymatkan päässä museosta. Hankintatiedoista käy ilmi, että muutaman kuukauden aikana esineistöä tallennettiin kokoelmiin tällä tavalla yli 450 kappaletta.

Keruutyöhön osallistuivat monet museon työntekijöistä, mutta eritysesti siinä kunnostautui vahtimestari Edvin Holmberg, joka teki useamman keruuretken eri puolille kaupunkia. Hän kartutti kokoelmia lähes 100 esineellä sekä otti lisäksi valokuvia.

Lähellä Kansallismuseota sijainneella Turun kasarmilla Holmberg vieraili parikin kertaa. Nykyisen Lasipalatsin paikalla ollut venäläisen sotaväen kasarmirakennus tuhoutui lähes kokonaan saksalaisten saapumisen ensimmäisenä päivänä. Myös työväentalo Hakaniemessä kärsi pahoin Helsingin taistelujen aikana. Rakennusten raunioista päätyi museokokoelmiin etupäässä sotaväen varusteita: päällystakkeja, lakkeja, myssyjä, housuja, aseita, kaasunaamareita, kypäriä, patruunavöitä, leimasimia, vaatepusseja, astioita…

Koleraparakeille, suunnilleen nykyisen kauppakorkeakoulun paikalla sijainneisiin sairaalarakennuksiin, kerättiin taisteluissa surmansa saaneita. Siellä Holmberg kävi kerran ja toi mukanaan 15 esinettä: vaatteita, yhden kypärän, varsikengät sekä repun, johon on kirjoitettu nimi: Tobias Keskimäki H.P.K.

Reppu tai vaatepussi, millä nimellä se on luetteloitu, on sisällissotaa valottavan esineistön joukossa harvinainen siitä syystä, että sen omistaja tiedetään. Vain muutaman nimikoidun esineen kohdalla on näin. Varsinkin punaisen puolen esineistö on maasta, raunioista ja vaatekasoista talteen otettuja eikä niiden kohdalla enää pystytä selvittämään, kenelle ne ovat kuuluneet. Tämän repun omistaja oli kuitenkin työmies Tobias Keskimäki, joka oli syntynyt Nakkilassa 5.4.1896. Hän asui Helsingissä ja kuului Helsingin punakaartiin. Keskimäki kuoli muutama päivä Helsingin valtauksen jälkeen 19.4.1918. Hän ehti juuri täyttää 22 vuotta ennen menehtymistään.

Talteen otettujen esineiden perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että punaisten varustus oli hyvin sekalaista. Kansallisarkistoon tallennetuista varustemääräyksistä käy ilmi, että hyvin monet punakaartilaiset olivat kenkien ja päällystakin tarpeessa, ja niitä heille jaettiinkin. Punaisten vaatevarasto oli Nylands Nationin talossa Kasarminkadulla, ja sieltä intendentti Meinander kävi keräämässä 21 esinettä. Niiden joukossa oli etenkin venäläisen sotaväen varusteita ja vaatteita.

Yhtenäisen univormun puuttuessa joukkoja yhdistävänä tekijänä olivat käsivarsinauhat. Museokokoelmiin päätyi vuoden 1918 aikana yhteensä 57 käsivarsinauhaa: 25 punaiselta ja 32 valkoiselta puolelta. Erona näiden kahden puolen nauhoissa on, että siinä missä punaiset käsivarsinauhat ovat pääasiassa kerätty eri puolilta Helsinkiä (kahdeksan punaista käsivarsinauhaa löytyi Kansallismuseon tontilta!), niin valkoisen puolen käsivarsinauhoja lähettivät yksityishenkilöt eri puolilta Suomea, pohjoisimmat Pietarsaaresta ja Vaasasta.

Kansallismuseo ei ollut ulkopuolella sotatapahtumista. Keskeisenä kulttuurilaitoksena sekä fyysisen sijaintinsa takia se oli niissä osallisena, samoin kuin sen henkilökunta. Nopealla aikataululla kerätty esineistö on suurimmaksi osaksi museon henkilökunnan valitsemaa olosuhteissa, jotka olivat hyvin poikkeukselliset. Sata vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen esineet muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jota ei vielä ole kovin tarkasti tutkittu tai valokuvattu.

Kansallismuseon toiminnasta vuosina 1917–1918 sekä sen aikaisesta esinekeruusta kerrotaan lisää esitelmätilaisuudessa museon auditoriossa keskiviikkona 28.3.2018 klo 18.

Tobias Keskimäen reppu on esillä Suomen tarina -näyttelyssä.

Anna-Mari Immonen