Juho Saarisen papinristi

Maaliskuussa 1913 Pietarissa vietettiin Venäjän Romanov-hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlallisuuksia. Paikalla oli myös rovasti Juho Saarinen, joka toimi Pietarin Marian seurakunnan kirkkoherrana. Tiedon mukaan rovasti Saarinen sai tässä yhteydessä kullatun hopearistin tunnustuksena työstään Inkerinmaalla ja Pietarissa. Pietarissa 1880-luvulla valmistetun ristin etupuolella on krusifiksi ja takasivulla teksti, joka kertoo keisari Nikolai I:n perustaneen ansioristin 26.5.1843. Ristissä lukee kyrillisin kirjaimin ”Paimenelle, joka osoittaa esimerkkiä laumalleen niin sanoin kuin elämällään”. Venäjällä kaikki ortodoksipapit olivat jo kauan kantaneet hopeista papinristiä, erityisen ansioituneet papit olivat saaneet kultaristin. Nikolai I:n toimesta risti otettiin käyttöön myös muiden kirkkokuntien pappien arvomerkkinä. Tällaisia ristejä myönnettiin ansioituneille ulkomaalaisille papeille vuosina 1843–1917.

Juho Saarinen (18.6.1846–7.12.1920) oli pappi, kirjailija ja suomentaja. Hän syntyi Sysmässä mäkitupalaisen Joonas Olavinpojan ja Eeva Puttin esikoisena. Sysmästä perhe muutti Hartolaan Kemppilän torppaan. Isä opetti Juhon kirjoittamaan ja jo 7-vuotiaana hän sai lukukinkereissä kiitettävän todistuksen. Perheen muutettua takaisin Sysmään Juho sai isältään ruotsalais-suomalaisen sanakirjan, sillä koulussa piti osata ruotsia. Vuonna 1858 Jyväskylässä avattiin suomenkielinen alkeiskoulu ja Juho näki mahdollisuutensa. Sysmän rovasti Lindeqvistin ja säätyläisperheiden tuella hän pääsi kouluun. Päästötodistuksen saatuaan hän lähti toukokuussa 1867 suorittamaan ylioppilastutkinnon Helsinkiin, tuloksena laudatur-yleisarvosana.

Syyslukukaudella 1867 Saarinen aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistolla. Joulukuun 21. päivänä 1870 hän valmistui yliopistosta ja tammikuussa 1871 hänet vihittiin papiksi Porvoossa. Sieltä hän sai virkamääräyksen Mäntyharjulle, jossa hän myös meni naimisiin Selma Bromsin kanssa maaliskuussa 1871. Juho ja Selma saivat yhteensä seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tyttöä. Esikoinen, Hannes, syntyi vuonna 1872 ja toinen poika, Eliel, josta sittemmin tuli tunnettu arkkitehti, seuraavana vuonna.

Virkamääräys Mäntyharjulla kesti vain vuoden 1871 loppuun. Sieltä Saarinen siirtyi armovuoden saarnaajaksi Ruskealaan, Sortavalan pohjoispuolelle. Työhön kuului jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia tehtäviä sekä matkoja kinkereille ja sairaskäynneille. Keväällä 1873 viransijaisuus Ruskealassa loppui ja uusi virkamääräys vei perheen Rantasalmelle. Saarinen oli kunnianhimoinen ja tavoitteena oli päästä kirkkoherraksi. Paras mahdollisuus tähän oli Inkerinmaalla, jossa oli papeista pulaa. Niinpä perhe muutti vuonna 1875 Inkerinmaalle, jossa Saarinen toimi pappina Liissilässä. Papinmaksujen lisäksi pappi sai maanviljelyksen ja karjanhoidon tuoton sekä asunnokseen pappilan. Vuonna 1877 Saarinen valittiin Spankko-Kolppanan seurakunnan kirkkoherraksi, jossa hän toimi 17 vuotta, samalla kun perhe kasvoi. Vuonna 1894 Saarinen valittiin Lempaalan seurakunnan kirkkoherraksi. Lempaala oli Inkerinmaan vanhin seurakunta. Kyliä oli 86 ja asukkaita 5612.

Kuten Suomessakin, Inkerinmaalla nähtiin 1800-luvun loppupuolella kansallinen herääminen. Suomalaista kansallismielisyyttä ei kuitenkaan 1890-luvulla katsottu hyvällä ja myös Saariset saivat tämän kokea. Syksyllä 1899 Juho Saarinen karkotettiin kahdeksi vuodeksi Pietarin kuvernementista liian suomalaisen esiintymisen vuoksi. Myös seurakunnan lukkari koki saman kohtalon. Kerrotaan, että pitäjän kaikki seurakuntalaiset saattoivat kirkkoherran ja lukkarin karkotusmatkalle. Saariset muuttivat Kuokkalaan, Terijoen puolelle.

Karkotus ei kestänyt kauan, vaan jo 1900 Juho Saarinen sai palata, kun hänet nimitettiin Pietarin suomalaisen seurakunnan komministeriksi. Pyhän Marian seurakunta oli perustettu 1700-luvulla ja kun Juho Saarisesta tuli komministeri sen väkiluku oli noin 15000 henkeä. Muutto Pietariin vaati Saariselta totuttautumista, sillä hän oli aikaisemmin toiminut ainoastaan maalaisseurakunnissa. Juho ja Selma kuitenkin asettuivat kaupunkiin ja asuivat komministerin pappilassa lopulta yksitoista vuotta. Vuonna 1911 Saarisesta tuli Pietarin Pyhän Marian suomaalisen seurakunnan kirkkoherra ja he muuttivat uuteen pappilaan. Työmäärä isossa seurakunnassa oli suuri ja pari vuotta myöhemmin hän sai vastaanottaa papinristin tunnuksena ansiokkaasta työstä. Marian seurakunnan toiminta jatkui vuoden 1917 vallankumouksesta huolimatta, mutta toukokuussa 1918 Juho Saarinen sai pyynnöstä eron kirkkoherran virasta ja palasi Suomeen kuun puolivälissä. Hän ei ottanut paljon esineitä mukaansa Pietarin kodistaan, mutta risti oli yksi näistä. Suomessa hän muutti poikansa Elielin luo Kirkkonummen Hvitträskiin, jossa hän kuoli 7.12.1920. Hänet on haudattu Mäntyharjulle puolisonsa Selman vierelle.

Juho Saarisen kuoleman jälkeen risti periytyi hänen vanhimmalle pojalleen ja sitten tämän jälkeläisille. Perilliset lahjoittivat papinristin Suomen kansallismuseon kokoelmiin vuonna 2020.

Frida Ehrnsten

Lähteet:

Vopio, Pentti J. (toim.) 1996. Katovuosista kumousvuosiin. Rovasti Juho Saarisen vaiheita. Juho Saarisen sukutoimikunta, Helsinki.