Kuukauden esine - Joulukuu 2021

Karjalassa, Kainuussa ja Lapin itäisissä osissa on pelattu peliä nimeltä bapka, joka oli nuorten sekä aikuisten miesten harrastama uhkapeli. Bapka on karjalan kieltä ja tarkoittaa lehmän tai lampaan nilkkaluuta. Pienet luiden osat olivat käteviä pelinappuloita ja niillä pelattiin monenlaisia pelejä.

Bapka-pelistä löytyy maininta Suomen kansankulttuuri -kirjasta, jonka on kirjoittanut Ilmar Talve. Kirjassa peliä kuvataan kyykän kaltaiseksi mutta sillä erolla, että pelin keilat ovat luisia. Joidenkin kokoelmissa olevien yksittäisten nappuloiden kohdalla pääluettelossa on myös maininta, että kyseessä on heittopeli.

Bapkat toimivat keiloina. Keilaparia kutsuttiin nimellä njekko. Heittonappula oli puolestaan nimeltään bipka. Bipka oli keilanappulaa painavampi. Joko se oli tinalla tai raudalla täytetty luu, jolloin sen nimi oli iškoi tai se oli kokonaan raudasta valettu, jolloin sitä kutsuttiin nimellä tšukunabapka. Pelin etulauta oli nimeltään bullu. Bullu tarkoittaa karjalan kielellä epäonnistunutta pelinappulan heittoa.

Pelin säännöt hämärän peitossa

Vuonna 1925 ylioppilas Eino Leskinen tallensi keruumatkaltaan Salmista Laatokan Karjalasta 91 pelinappulan kokonaisuuden. Ylioppilas Leskinen ei kuitenkaan esinetietoihin ole kirjoittanut pelin sääntöjä ja pelinappuloiden käyttö jää hämärän peittoon. Ehkä Leskinen ajatteli, että sääntöjä ei tarvitse uudelleen kirjata, koska ne oli jo tallennettu 21 vuotta aiemmin vastaavan tyyppiseltä keruumatkalta.

Vuonna 1904 ylioppilas Valdemar Lindbohm kirjoitti havaintojaan pelin kulusta, ollessaan keruumatkalla Salmin Miinalan kylässä. Hän otti osaa nuorison illan viettoon ja seurasi tansseja ja bapkan pelaamista lähietäisyydeltä. Hän kirjoitti elävän kuvauksen peli-illasta: ”Peli näyttää Salmissa olleen sangen paljon käytännössä. Joka sunnuntai-ilta, kun osa kokoontunutta nuorisoa hyppii kepein askelin käsihanurin soidessa, viettää toinen osa, miesväki, aikaa heittämällä bibkoja.”

Pelikenttänä toimi suora maantie. Tielle asetettiin hirsi poikittain pelialueen takarajaksi sekä pystyyn tuettu lauta pelialueen eturajaksi. Hirren ja laudan väliin asetettiin pystyyn bapka-pareja. Yksi pari maksoi yhden kopeekan. Parin hinnaksi voitiin sopia myös kaksin- tai kolmikertainen summa. Tällöin kalleimmat parit laitettiin etummaisiksi.

Heittoetäisyys riippui keilojen määrästä. Jos keiloja oli paljon, aloitettiin heitot kauempaa, kun taas vähäistä keilamäärää heitettiin lähempää. Jokainen heittäjä sai yhtä monta heittoa, kuin mitä hänellä oli keilapareja pelissä. Heittäjä heitti kaikki heittonsa peräkkäin. Heittäjä joutui perääntymään jalan leveyden verran jokaisen heiton välissä. Lopuksi kassasta maksettiin sovittu määrä kopeekkoja kaadettua keilaparia kohden.

Pelipanoksen arvo

Bapka oli nuorten sekä aikuisten miesten harrastama uhkapeli. Vuoden 1904 kopeekka vastaa euroina tämän hetken rahassa noin 12:sta senttiä. Yhden bapka-parin panos, kopeekka, tuntuu tämän päivän näkökulmasta pieneltä summalta.

Kun kopeekka muutetaan samaan aikaan käytössä olleiksi markoiksi, olisi se ollut arvoltaan 2,6 penniä. Sahatyömiehen tuntipalkka oli noin 32 penniä. Kyseinen työmies olisi saanut tuntipalkallaan peliin 12 bapka-paria. Kannatti siis olla hyvä bipkan heittäjä, että ei hävinnyt kaikkia rahojaan bapka-pelissä.

Nina Repo

Lähteet:

Kansatieteelliset esinekokoelmat, verifikaatti numero 27, 1904. Valdemar Lindbohm, luettelo Itä-Karjalasta, Salmin pitäjästä kootuista esineistä.

Karjalan kielen sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus:

Suomen taloushistoria 3, historiallinen tilasto. 1983. Helsinki.

Talve Ilmar 1990. Suomen kansankulttuuri, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, s. 314. Helsinki.

Luinen keilapeli koostuu lehmän ja hevosen nilkkaluista. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto 2021.

Edessä on painavampia heittonappuloita. Luut ovat joko isompia tai raudalla täytettyjä. Keskellä on kokonaan raudasta tehty heittonappula. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto 2021.