Kuukauden esine - Maaliskuu 2022

Suomen kansallismuseon kokoelmiin hankittiin joitakin vuosia sitten Isaac Wacklinin 1753 signeeraama, tutkimukselle aiemmin tuntematon miehen muotokuva. Myös muotokuvan malli ja vaiheet ovat tuntemattomia: teos on hankittu Tanskasta, jossa se oli huutokaupattu 1960-luvun puolivälissä, siinä kaikki mitä tiedetään. Wacklinin mielenkiinto suomalaisessa taidehistoriassa liittyy hänen korkeatasoiseen tekniikkaansa ja erityisesti hänen – ainakin nykynäkökulmasta – kansainväliseen uraansa, vaikka hän toimikin pääosan urastaan synnyinmaansa alueella. Isaac Wacklinin ura jäi poikkeuksellisen lyhyeksi eikä hän aikanaan ehtinyt saavuttaa asemaa, jollainen hänelle taiteilijana kiistatta olisi kuulunut.

Lähdettyään 16-vuotiaana kotikaupungistaan Oulusta ja kierreltyään Tukholmassa, Haminassa ja Pietarissa, Isaac Wacklin (1720/1–1758) päätyi Tanskaan viimeistään vuonna 1749, jolloin hän signeerasi varhaisimman tunnetun muotokuvansa. On todennäköistä, että Wacklin opiskeli Kööpenhaminassa ruotsalaissyntyisen hovimaalari Carl Gustaf Pilon ateljeessa. Oletus perustuu melko selviin tyylillisiin vaikutteisiin. Tanskassa Wacklin oleskeli ilmeisesti noin viisi vuotta ennen kuin muutti Tukholmaan 1754.

Wacklinin vuosien 1753–1754 tuotantoon Tanskassa kuuluvat hänen sommittelullisesti monipuolisin ja kunnianhimoisin maalauksensa, nykyisin Frederiksborgin linnan kokoelmissa oleva tuntemattoman pariskunnan kaksoismuotokuva sekä ilmeisesti kadonnut (tai uudelleen löytämistään odottava) ja ainoastaan kuparipiirroksena tunnettu Henning Getherin muotokuva. Molemmat osoittavat sekä perinnetietoisuutta että omaperäisyyttä.

Oheinen tuntemattoman miehen muotokuva edustaa Wacklinin loppuun hiottua, kasvojen, kankaiden ja pitsien käsitellyssä mestarillista tyyliä. Wacklinin taiteellinen ja erityisesti tekninen kehitys oli hänen Tanskan vuosinaan erittäin nopeaa, mikä kertoo hänen olleen hyvin lahjakas. Muotokuva on Wacklinille hyvin tyypillinen työ: malli on kuvattu puolivartalokuvana, voimakkaasti sivulle kääntyneenä, kuitenkin niin, että kasvot on käännetty kohti katsojaa. Ylävartalon hieman taaksepäin nojaava asento samoin kuin ruskean takin kanssa hienosti yhteen sointuva, vartalon keskivaiheilla laskostuva sininen kangas ovat myös tyypillisiä Wacklinille, mutta toki myös ajan miesten muotokuville ylipäänsä. Sen sijaan kasvojen ja silmien kapeus sekä silmien hienoinen vinous ovat erityisesti Wacklinille ominaisia piirteitä. Samoin ovat myös peruukin käsittely kaavamaisina, kiekkomaisia pieninä kiharoina, ja erityisesti yksityiskohtien rikkaudella häikäisevästi kuvattu kauluspitsi tyypillistä Wacklinia. Tummanruskean taustan valokohta kasvojen etupuolella ja sen väritys heikosti vihertävän ja vaaleanruskean sävyissä kajastavine pilvimäisine muodostelmineen ovat piirteitä, jotka antavat perusteita ottaa vakavasti oletuksen Wacklinin työskentelystä Carl Gustaf Pilon ateljeessa.

Tanskassa, todennäköisesti myös Ruotsissa on epäilemättä lisää tuntemattomia Wacklinin maalauksia. Vuosi sitten hankittiin Tanskasta saksalaiseen yksityiskokoelmaan samaten aiemmin tuntematon miehen muotokuva, jonka Wacklin on signeerannut 1754. Vaikka Wacklin ehti toimia ammattitaiteilijana vain noin kahdeksan vuotta ja oli kuollessaan rutiköyhä, on hänen täytynyt tulla toimeen taiteellaan – ja siihen ei tunnettu muotokuvamäärä riitä. On siis väistämätöntä, että hän maalasi enemmän teoksia kuin ne, jotka tällä hetkellä ovat tiedossamme. Vaikka osa olisi ajan saatossa tuhoutunutkin, on silti varmaa, että aiemmin tuntemattomia Wacklinin maalauksia löytyy vielä lisää.

Jouni Kuurne