Kuivattua kiisselinkuorta 1800-luvulta

Kuukauden esine - Marraskuu 2024

”Mansikoista tehtyä kuivattua kiiselin-kuorta, jota käytetään kerman asemasta teevedessä; Demeslowskajan kylästä Arkangelin lääniä.”

Näin on kirjattu kauniilla käsialalla ja mustekynällä museon vanhaan, etnografisten kokoelmien pääluetteloon. Arkangelin lääni sijaitsee Vienanmeren rannalla Venäjällä, kylän tarkempi sijainti ei ole selvillä.

Kun kertoo museon kokoelmiin kuuluvan kuivattua kiisseliä tai sen kuorta, on vastauksena useimmiten ”mitä ihmettä!” ja huvittunutta naurua. Noin puolen miljoonan esineen kokoelmiimme mahtuu todellakin kaikenlaista. Jonkinlainen kuriositeetti, ainakin suomalaisesta näkökulmasta, kiisselinkuori oli ehkä jo museoon saapuessaan. Se oli osa maisteri Hj. Basilievin Pohjois-Venäjällä keräämää kokoelmaa sekalaisia arkisia esineitä, jotka otettiin kokoelmiin vuonna 1889.

Mikä ihmeen kuivattu kiisselikuori?

Tee ja kiisseli eivät välttämättä heti tunnu luontevalta yhdistelmältä. Venäjällä matkailleet teenjuojat ovat kuitenkin saattaneet saada teetilauksensa mukana valikoiman hilloja teehen lisättäväksi. Erilaiset marjahillot ovat Venäjällä tyypillisiä teen lisukkeita, jotka antavat sekä makua että makeutta. Varsinkin mansikkahilloa pidetään tyypillisenä. Hillon voi lisätä suoraan teehen tai juoda teen suuhun laitetun pienen hillolusikallisen ”läpi”.

Onkin mahdollista, että tämä kuivattu kiisselinkuori ei ole ollut kerman korvike, kuten pääluetteloon on kirjattu, vaan hillon korvike. Kuivattu kiisseli säilyy hilloa pidempään ja on kevyttä kuljettaa mukana. Valitettavasti kuivatusta kiisselistä ei ole, keräysajan tavan mukaisesti, kirjattu tarkempia tietoja sen käytöstä, saati sen valmistajasta. Ei ole myöskään tiedossa, onko tällainen tuote ollut tyypillinen alueella vai vain paikallinen kuriositeetti.

Kiisselinkuoren seikkailut museokokoelmissa ja museotyöntekijän sydämessä

Joskus esine alkaa elämään hieman kokoaan suurempaa elämää museossa tai museotyöntekijän sydämessä. Esine voi olla merkityksellinen, koska se kertoo jotain todella olennaista ajastaan. Merkityksellisyys voi olla myös henkilökohtaista ja syntyä esineen herättämistä tunteista.

Kiisselinkuori astui omaan elämääni 2010-luvun alussa ollessani työharjoittelussa silloisessa Kulttuurien museossa Helsingissä. Vanhasta pääluettelosta silmiini osunut merkintä kokoelmiin otetusta kiisselinkuoresta sai nauramaan ääneen. Asiaa päivitellessäni vanhempi kollega totesi, että kiisseli on varmasti jo tuhohyönteisten syömä ja hävinnyt. Kiisseli jäi kuitenkin mieleen, ja siitä tuli kerrottua tutuillekin vuosien varrella.

Monta (museotyö)vuotta myöhemmin kiisselinkuori oli kuitenkin yhtäkkiä silmieni edessä! Olin käsittelemässä vanhasta kokoelmavarastosta tulleita esineitä, kun yhdestä kuljetuslaatikosta paljastui tämä vanha tuttu. Kiisseli oli säästynyt tuhohyönteisiltä ja muutamaa irti murtunutta palaa lukuun ottamatta se oli oikein hyväkuntoinen.

130 vuotta historiaa

Kiisselinkuorta on säilytetty mahdollisesti kaikki museovuotensa pienessä kartonkisessa ja lasikantisessa rasiassa. Sellaisia on museossa käytetty jo 1800-luvun puolella pienten esineiden säilyttämiseen. Yleensä esineiden säilytysrasiat vaihdetaan uudempiin, mutta kiisselin yli satavuotinen koti päätettiin säilyttää ikään kuin osana esinettä ja museohistoriallisena muistona. Vastaavaa esinettä ei enää otettaisi kokoelmiin, joten kiisselinkuori edustaa tältäkin osin oman aikansa kokoelmapolitiikkaa.

Kiisseli siirtyi asumaan Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskuksen erikoiskylmiöön, jossa säilytetään kokoelmissa olevia elintarvikkeita. Samalla alkoi kiisselin matka maineeseen. Kokoelma- ja konservointikeskuksessa kierrätetään usein sekä talon omaa väkeä että vieraita, ja esinekylmiö on osa kierrosta. Kiisseli on nostettu monesti esimerkiksi kokoelmissa olevista elintarvikkeista, koska se on esineenä hauska, se naurattaa ja siihen liittyy henkilökohtainen tarina. Kierrosten myötä kiisseli on tullut merkitykselliseksi myös monelle muulle museoammattilaiselle.

Melkoinen matka yhdellä kiisselinkuorella 130 vuodessa!

Sanna Särkelä

Kuvat

Kuivattu kiisselinkuori säilytysrasiassaan (VK2631:5). Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.

Esineestä kirjatut tiedot Suomen kansallismuseon etnografisen kokoelman pääluettelossa, 1889.

Linkki

Esineen tiedot Finna-palvelimessa.