Paavo Lipponen hiihti Pellossa 4-vuotiaana Lapin sodan jälkeen tämän maitohinkin kanssa hakemaan elintarvikesäännöstelyn piirissä olevaa maitoannosta. Ajan myötä maitohinkin ympärille rakentui omaelämäkerrallinen esinesuhde. Hinkistä tuli Lipposelle lapsuuteen ja omaan sukuhistoriaan liittyvä muistoesine.

Esineen monet merkitykset

Metallinen maitotonkka, jossa on irrallinen kansi. Kannessa on nostokahva. Suun alapuolelle on kiinnitetty metallilangasta taivutettu kantokahva. Pyöreä pohja. Tilavuus 3 litraa, korkeus 23,5 cm.

Museon kokoelmatietokantaan kirjatut fyysiset luettelointikuvaukset välittävät maitohinkin perustiedot. Esineen käyttäjälle, entiselle pääministerille Paavo Lipposelle maitohinkkiin liittyy muita merkityksiä. Hän kuvailee Kansallismuseossa tehdyssä haastattelussa esinettä näin:

"Tällaiset esineet ovat itse asiassa harvinaisia, että vaikka tämä on niin vaatimaton tai vaatimattoman näköinen, niin minusta kuitenkin upea esine."

"Tämä on minusta ollut niin tärkeä esine, että kun meillä on sellainen taso kotona, jolla on esineitä, siis merkittäviä esineitä, taideteoksia ja muita, niin tämä on ollut siellä. Näkyvillä. Täällä Helsingissä." Paavo Lipponen 7.12.2022

Materiaalisessa kulttuurissa eletään esineiden keskellä. Osana kunkin omaa elämänhistoriaa esineet kiinnittyvät tilanteisiin, aikakausiin, ihmisiin, tunteisiin ja paikkoihin. Ne saavat henkilökohtaisia merkityksiä, tuovat tunnelmaa ja kodintuntua sekä toimivat jopa henkilökohtaisena muistina.

Esineisiin voi liittyä myös tiedostamattomia ja hankalasti sanallistettavia puolia, kuten vaikeitakin tunteita, affekteja ja kehollisia aistikokemuksia.

Maitohinkki on arkinen käyttöesine, josta on vuosien kuluessa tullut Paavo Lipposelle sukuhistoriaan liittyvä aarre. Hinkki on samalla omaan lapsuuteen ja äitiin liittyvä muistoesine ja tunne-esine. Tähän esineeseen liittyy siis monenlaisia käsitteitä ja päällekkäisiä käyttöyhteyksiä.

Esine ankkurina lapsuuden kokemuksiin ja omaan äitiin

Paavo Lipposen isä oli Lapin sodassa ja muu perhe evakossa Pellosta Ruotsissa. Kun perhe pääsi palaamaan vuonna 1945, oli kotitalo poltettu maan tasalle.

"Kyllähän ne kokemukset evakkoon lähdöstä ja raunioiden kaivelusta, kun tulimme sitten takaisin, niin kyllähän ne ovat pysyvästi mielessä, että mitä sota voi olla." Paavo Lipponen 7.12.2022

Uusi talo valmistui joulun alla 1945 juuri ennen perheen kolmannen lapsen Marian syntymää.

"Äitini oli varmaan aika heikkona. Minä sain tehtäväkseni hakea maitoa hiihtäen Jolman kaupasta, jonne äitini mukaan oli kaksi kilometriä matkaa. En ole aivan varma siitä etäisyydestä, mutta silloin oli kiintiö lapsille puolitoista litraa. - - - Tämä on äitini kertomaa ja sitten hän ennen kuolemaansa antoi tämän [maitohinkin] minulle." Paavo Lipponen 7.12.2022

Maitohinkkiin ensisijaisesti liittyvää tunnetta kysyttäessä Lipponen mainitsee painokkaasti äidin muiston ja toteaa, että ”Pitää olla tietoinen siitä, mistä ollaan lähdetty”.

Avainesine omaelämäkerralliseen tarinaan ja samalla Suomen historian käännekohtiin

Maitohinkistä tuli Paavo Lipposelle tärkeä, sillä se muistuttaa fyysisenä objektina jo menneestä, mutta itse koetusta ajasta. Lipponen kertoo kunnioittavan lämpimästi äidistään Hilkka Lipposesta, johon kokee esineen erityisesti liittyvän. Terveydenhoitajana työskennelleellä äidillä oli sota-aikana rankkoja kokemuksia. Äiti vastasi samalla kodista ja toi turvaa sotavuosina, joita Lipponen kuvaa lapsen näkökulmasta osaltaan myös onnellisiksi, kun ”sain olla äitini kanssa”.

Maitohinkki on linkki lapsuuteen, kotiin ja elinympäristöön nyt jo kadonneella maaseudulla. Se tuo myös esineen edellisen omistajan eli Hilkka Lipposen, äidin, lähemmäksi eräänlaisena ylisukupolvisen muistamisen ja välittämisen ilmentymänä. Juuri äiti säilytti hinkin ja ylläpiti siihen liittyvän merkityksellisen tapahtuman muistoa, samalla lapsensa toimijuutta vahvistaen. Osana elettyjä kokemuksia maitohinkki vaikuttaa Lipposen käsityksiin siitä, miten hän voi toimia, kuka hän on ja mistä hän on lähtenyt.

Esine aktivoi yhä edelleen myös aisteja ja kehollisia tuntemuksia, affekteja. Maitohinkkiä pidellessään Paavo Lipponen eläytyy 4-vuotiaan lapsen, itsensä, asemaan ja hämmästelee hiihtoreissua: ”On siinä ollut tekemistä”. Muistelutilanteessa eri aikatasot sekä materiaalisuus, kertomus ja kehollisuus kietoutuvat yhteen. Kun metallinen esine on Lipposen käsissä, kehossa tuntuu hyvältä: ”Hyvältä. Joo, tämä jotenkin lämmittää. Ei tämä ole edes kylmä, kylmä esine.”

Maitohinkki linkittää omaelämäkerrallisen tarinan Suomen historian käännekohtiin, Lapin sotaan, evakkouteen, jälleenrakennukseen ja pula-aikaan. Osana Suomen kansallismuseon itsenäisyyden ajan kokoelmaa maitohinkki kertoo tästä yksityisen ja yleisen kokemuksen monitasoisesta kokonaisuudesta, esineen hienosta tarinasta.

Maria Ollila

Kuvat:
Maitohinkki (IT179:1). Kuva: Matti Kilponen, Museovirasto.
Paavo Lipponen. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.
Paavo Lipponen haastattelussa Kansallismuseolla 7.12.2022. Oikealla valokuvaaja Soile Tirilä ja takana amanuenssi Maria Ollila. Kuva: Anni Minkkinen, Museovirasto.

Lisätietoa

Paavo Lipponen (s. 23.4.1941) toimi Suomen pääministerinä vuosina 1995–2003 ja eduskunnan puhemiehenä vuosina 2003–2007. Lipponen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtaja vuosina 1993–2005.

Osana valtiollisten päättäjien kanssa tehtävää dokumentointiprojektia Suomen kansallismuseo toteutti pääministerinä toimineen Paavo Lipposen kanssa videohaastattelun 7.12.2022. Lipponen kertoi haastattelussa kolmesta esineestä, jotka liittyvät hänen yhteiskunnallisen ajattelunsa kehittymiseen sekä poliittiseen uraansa.

Suomen kansallismuseo on mukana Suomen akatemian rahoittamassa Sensory and Material Memories: Exploring Autobiographical Materiality (SENSOMEMO) -hankkeessa, joka toteutetaan Jyväskylän yliopistossa vuosina 2020–2024. SENSOMEMO-hankkeessa tutkitaan aistimateriaalista ja affektiivista esinesuhdetta.

Lähteet

Haastattelu 7.12.2022, Paavo Lipponen.

Kajander Anna 2022. Materiaalisuus etnologiassa. Teoksessa: Kulttuurien tutkimuksen menetelmät. Fingerroos, O., Kajander, K. ja Lappi, T-R. (toim.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kajander Anna ja Eerika Koskinen-Koivisto 2021. Aistikokemukset ja affektiivisuus arjen materiaalisen kulttuurin tutkimuksessa. Teoksessa: Paradigma: näkökulmia tieteen periaatteisiin ja käsityksiin. Hämäläinen, N. ja Kauppi, P. (toim.). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.