Paykullin dukaatiksi kutsuttu ruotsalainen harvinainen kultaraha lyötiin Tukholmassa vuonna 1718. Kertomusten mukaan Liivinmaalla syntynyt Otto Arnold Paijkull osasi valmistaa kultaa alkemian avulla. Ruotsin kuningas Kaarle XII kuitenkin tuomitsi hänet kuolemaan maanpetoksesta syytettynä vuonna 1706 ja hänen valmistamastaan kullasta kerrotaan lyödyn vain yksi kultaraha.

Otto Arnold Paijkull syntyi Ruotsin Liivinmaalla vuoden 1662 tienoilla. Monien muiden paikallisten tavoin hän ei mieltänyt itseään ruotsalaiseksi, sillä paikallisten näkökulmasta Ruotsi oli noussut suurvallaksi miehittämällä huomattavia alueita Baltiassa vuosikymmeniä aiemmin. Paijkull liittyikin 1670-luvun lopulla Saksin kuninkaalliseen armeijaan, jonka riveissä hän taisteli Ruotsia vastaan Suuren Pohjan Sodan taistelukentillä. Ruotsalaiset vangitsivat hänet vuonna 1705 Varsovan taisteluiden yhteydessä ja hänet kuljetettiin Tukholmaan syytettynä maanpetoksesta.

Pelastaakseen henkensä hän kertoi osaavansa valmistaa alkemistisin keinoin kultaa ja lupautui vastineeksi elämästään valmistamaan vuosittain kultaa miljoonan riikintaalerin edestä. Vankeuden aikana hänen kerrotaan valmistaneen eversti Hamiltonin avustuksella onnistuneesti kultaa ennen kuolemantuomionsa julistamista. Kaarle XII kerrotaan kuitenkin vastanneen, että vaikka tämä muuttaisi koko teloituspaikkana toimineen Brunkebergin kukkulan kullaksi, niin tämä tulisi siitä huolimatta kuolemaan. Paijkull mestattiin helmikuun 4. päivänä 1707.

Hänen tarinansa ei kuitenkaan päättynyt kuolemaan, vaan se jatkui hänet tuominneen hallitsijan Kaarle XII:n kuoleman jälkeen vuonna 1718. Tällöin numismatiikkaa harrastanut luonnontieteilijä Magnus Bromelius (1679–1731) oli saanut käsiinsä Paijkullin valmistaman kullan ja lyötätti siitä kahden dukaatin kultarahan, joka kuuluu nykyään Ruotsin valtion rahakokoelmiin (nyk. Ekonomiska museet – Kungliga myntkabinettet).

Paykullin kultarahat

Rahan etusivu lyötiin vuoden 1718 dukaatin leimasimella, mutta rahan takasivu lyötiin varta vasten valmistetulla leimasimella, jossa lukee ”HOC / AVRVM / ARTE CHEMICA / CONFLAVIT / HOLMIÆ A • 1706 / O • A • V • PAYKVLL •” (suom. Tämän kullan valmisti kemiallisesti Tukholmassa vuonna 1706 Otto Arnold von Paykull). Tämän lisäksi samoilla leimasimilla, mutta tavallisesta kullasta, lyötiin tiettävästi kahdeksan kappaletta yhden dukaatin painoisia kultarahoja. Tämän lisäksi rahasta tunnetaan painonsa puolesta lisäksi uniikki 1½ dukaatin raha, joka puolestaan kuuluu nykyään Ruotsin valtionpankin (Sveriges Riksbank) numismaattisiin kokoelmiin. On epävarmaa, sisältyykö tämä 1½ dukaatin kultaraha kahdeksan edellä mainitun rahan joukkoon vai ei, sillä kaikkien rahojen olinpaikkaa ei tunneta.

Tämän lisäksi rahasta tunnetaan joitain kappaleita noin reilun neljän gramman painoisia, vuonna 1790 lyötyjä jälkilyöntejä, jotka on valmistettu asessori V. L. Odhelius toimeksiannosta L. O. Lunderbergin kaivertamalla leimasimella. Nämä ovat toteutukseltaan alkuperäisiä kömpelömpiä, joten ne ovat helposti ammattilaisen tunnistettavissa.

Suomen kansallismuseon numismaattisissa kokoelmissa oleva kappale on yksi edellä mainituista kahdeksasta dukaatista ja se kuuluu maineikkaaseen H. F. Antellin ruotsalaisten rahojen kokoelmiin, johon se ostettiin alun perin suurkeräilijä Johan Frans Henrik Oldenburgin (1830–1896) kokoelman huutokaupasta. Ja mitä tulee itse alkemistisin menetelmin valmistettuun kultaan, niin se on tutkittu ja paljastunut kaikkine epäpuhtauksineen aivan tavalliseksi kullaksi.

Jani Oravisjärvi

Kirjallisuutta

Lagerqvist, Lars O. Paykulls dukat. Nordisk Numismatisk Unions Medlemsblad 6/1967. s. 179–184.

Talvio, Tuukka. Paykullin dukaatteja suomalaisissa kokoelmissa. Numismaatikko 2/1974. s. 14–15.