Mun mummo ja vaari, ilman heitä en välttämättä tuntisi olevani suomalainen, koska he ovat välittäneet sen minulle. - Roseanna Avento 19.10.2023

Isovanhempien kirjeet kulttuuriperinnön välittäjinä

Suomalaiskenialainen Roseanna ”Rosi” Avento asui lapsuutensa Keniassa suomalaisen isän ja kenialaisen äidin kanssa, kunnes muutti 18-vuotiaana Suomeen. Rosi valitsi Suomen kansallismuseon 19.10.2023 toteuttamaan, hänen identiteettiään käsittelevään videohaastatteluun mummonsa ja vaarinsa kirjoittamia kirjeitä, valokuvan isovanhemmistaan sekä hapankorppupaketin. Haastattelu kuvattiin Rosin kotikaupungissa Kuopiossa, Kuopion korttelimuseossa.

Isän vanhempien kirjoittamat kirjeet ovat olleet Rosille tärkeä linkki omaan sukuun, Suomeen ja suomalaisuuteen. Kirjeet on lähetetty vuosien 1982 ja 1992 välillä, ja niissä on kerrottu perheen ja suvun kuulumisia, välitetty suomalaista kulttuuriperintöä sekä pidetty yllä tärkeitä yhteyksiä perheenjäsenten välillä. Kirjeet ja vuosien kirjeenvaihto vaikuttivat myös merkittävästi nuoren Rosin identiteetin muodostumiseen.

Kirjeet oli yhteys Suomeen, sain kuulla mitä Suomessa tapahtui. --- Ne lähetti aina terveisiä, kertoivat mitä tapahtuu Suomessa ja mitä sukulaisille ja perheenjäsenille kuuluu. Kirjeissä on suvun historiaa – kun jakaisin nää serkuille niin muistettais minä päivänä joku pääsi ripille ja kuka on tehnyt mitäkin. - Roseanna Avento, 19.10.2023

Hapankorppuja ja Aku Ankka -sarjakuvia

Kirjeiden yhteydessä lähetettiin myös paketteja, joissa oli muun muassa hapankorppuja sekä suomenkielisiä Aku Ankkoja ja Pupu Tupuna-kirjoja. Hapankorput olivat Rosin herkkua ja niiden tuoksu muistutti Suomesta. Myös Keniassa asuvat perheenjäsenet pitivät ”kovasta suomalaisesta leivästä”. Kirjeenvaihto ja suomenkieliset sarjakuvat antoivat suomen kielen taidon, jonka myötä Rosi pystyi lukemaan samoja lehtiä ja kirjoja kuin muutkin suomalaiset nuoret. Serkut lähettivät Rosille Suosikki-lehtiä ja tutustuttivat suomalaiseen musiikkiin.

Myös vierailut Suomen mummolassa olivat merkityksellisiä. Mummon kanssa leivottiin, saunottiin ja vietettiin joulua. Rosi oppi myös pyöräilemään Suomessa mummon hänelle ostamalla pyörällä. Mummon rooli suomalaisen identiteetin rakentumisessa sekä kielitaidon oppimisessa onkin ollut Rosille keskeinen. Mummo auttoi säilyttämään yhteyden Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Mummo on ollu tosi tärkee ja tavallaan mun suomalaisuuteen, en mä ehkä tuntis itseäni suomalaiseksi jos mummo ei ois ollu, koska hänen kautta se yhteys on säilynyt, vaikka mä olin tosi kaukana toisella puolella maailmaa. Mä sain kielitaidon, ja se oli tosi tärkeetä. - Roseanna Avento 19.10.2023

Suomalaiskenialainen identiteetti

Kahden kulttuurin vaikutuspiirissä elävä Rosi kertoo identiteettinsä muodostuvan suomalaisuuden lisäksi kenialaisuudesta, tai tarkemmin kikujuheimoon kuulumisesta, mikä näkyy esimerkiksi äidinkielessä, luontosuhteessa, ruokakulttuurissa ja suvun merkityksessä. Vaarin kirjeessä käyttämä termi ”suomalaiskenialainen” kuvaakin Rosin identiteettiä hyvin.

Vaari lähetti kuvan [minusta] aikaisemmalta vierailultaan, hän kirjoitti että tässä seisoo suomalaiskenialainen kaunotar, ja koin että aika merkillistä, että oli vuosi 1987, että käytti tollasta termiä suomalaiskenialainen. Minulta on kysytty oonko suomalainen vai kenialainen, niin kerron että en oo kumpaakaan mut oon molemmat --- mä en ole afrosuomalainen, vaan suomalaiskenialainen. Se on hyvin vahva mulla se identiteetti. Kumpaakaan ei voi poistaa eikä kumpikaan ole yli toista. Ja se mitä vaari kirjotti --- musta oli tosi ihanaa. - Roseanna Avento 19.10.2023

Kirjeisiin tallentuneet muistot

Vuosikymmenen kestäneen kirjeenvaihdon myötä kirjeisiin on tallentunut paljon muistoja isovanhemmista. Rosi kertoo kirjeisiin liittyvän myös voimakkaita tunnekokemuksia; kirjepaperin koskettaminen herättää tunteen isovanhempien läsnäolosta.

Tuntui ihanalta saada kirjeitä ja paketteja. --- tunnen mummon kun kosken kirjeitä, hän on lähellä, samoin vaari. --- ja aina ihailin suomalaisten käsialaa, kaunokirjoitusta, ja yritin aina miten minäki osaisin kirjoittaa noin. --- välillä mummolla [oli] tällaisia hellittelysanoja, mutta vaari kirjoitti hyvin eri tavalla, ”Rakas Rosa, kiitos sydämellisesti kirjeistä ja terveisistäsi”. Vaari oli paljon muodollisempi, ja hänellä oli tosi syviä ajatuksia ja muistan että hän oli tosi viisas minusta. Hänellä oli tosi hyvä matikka, sanoit mitä tahansa numeroita, ni hän kertoi ne, hän vaan laski. Ja hän osas liikuttaa korvia eri suuntaan. - Roseanna Avento 19.10.2023

Ylisukupolvinen yhteys

Sama ylisukupolvinen yhteys ja omien juurien tunteminen on Rosille tärkeää myös omien lasten kohdalla. Hän kokee lastensa isovanhempien läsnäolon samanlaisena lahjana lapsilleen, jonka hän sai lapsena omilta isovanhemmiltaan.

Miusta on tosi tärkee, että tunnemme meijän juuria ja meijän historiaa --- että lapsilla on läheinen suhde isovanhempiin. --- nyt täällä Kuopiossa --- mun lapset viettää tosi paljon aikaa heidän kanssa, joka on mun mielestä ihana, koska ne nyt saa heiltä sitä lahjaa, mitä minä oon joskus saanu minun omilta isovanhemmilta, ja ne oppii suomalaisuudesta, ne oppii mun anopilta karjalaisuudesta, --- se on todella ihana lahja mitä minun mieheni vanhemmat on antaneet nyt minun lapsille. Suvun tarina jatkuu ja muokkautuu ja tääl on rakkautta. --- mä arvostan sitä tosi tosi paljon. - Roseanna Avento 19.10.2023

Moninaisen yhteiskunnan dokumentointi

Rosi Aventon haastattelu ja hänen isovanhempiensa kirjeisiin tallentuneet muistot tuovat esille, kuinka kulttuurisesti moninainen identiteetti voi rakentua ylisukupolvisen yhteyden ja perinteiden välittämisen kautta. Suomen kansallismuseon tehtävänä on luoda kokoelmiin yhteiskunnan moninaisuutta heijasteleva ja moniääninen kuva suomalaisuudesta. Nykydokumentoinnin keinoin tallennettu aineisto auttaa meitä välittämään erilaisten ihmisten kokemuksia suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä eri aikoina ja paikoissa. Projekti jatkaa osaltaan museon nykydokumentointia ohjaavien dekolonisoivien ja antirasististen toimintamallien kehittämistä ja käyttöä. Tällä työllä pyrimme rakentamaan sosiaalisesti kestävämpää ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa.

Rania Taina

Lisää tietoa projektista

Vuonna 2023 käynnistetyssä Moninainen suomalaisuus -nykydokumentointiprojektissa tallennettiin kulttuurisesti moninaisten, rodullistettujen ja mixed-suomalaisten kokemuksia oman identiteetin rakentumisesta. Videohaastattelut tullaan tallentamaan pysyvästi osaksi Suomen kansallismuseon kokoelmia. Dokumentointia ohjaavina lähtökohtina ovat olleet antirasistinen näkökulma, yhteistyölähtöisyys sekä turvallisemman tilan periaatteiden noudattaminen. Projektin yhteistyökumppanina on toiminut antirasismiasiantuntija Mixed Finns ry.

Kutsuimme haastatteluihin kymmenen julkiseen haastattelukutsuun vastannutta henkilöä. Haastattelut kuvattiin vuosien 2023–2024 aikana eri puolilla Suomea. Jokainen osallistuja valitsi haastatteluunsa yhden tai useamman esineen tai valokuvan, joka kertoi haastateltavan omasta identiteetistä ja suhteesta suomalaisuuteen. Valittuja esineitä ja valokuvia tarkasteltiin haastatteluissa affektitutkimuksen näkökulmasta, eli kysyimme, mitä tuntemuksia tai aistikokemuksia esine mahdollisesti haastateltavassa herättää.

Lähteet ja luettavaa

Roseanna Aventon haastattelu, 19.10.2023.

Eid, M., Hubara, K., Suinner, C., & Pallas, K., 2022. Third culture kids. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Hubara, K., 2017. Ruskeat Tytöt: tunne-esseitä. Like.

Jäske, A., Niemi-Sampan, P., Waenthongkham, J., & Suinner, C., 2022. Mixed: suomalaista elämää kulttuurien risteymässä. Kosmos.

Suomen kansallismuseon verkkosivut 26.6.2023. Suomen kansallismuseo etsii kulttuurisesti moninaisia suomalaisia, rodullistettuja suomalaisia ja mixed-suomalaisia haastateltavia identiteettejä käsittelevään nykydokumentointiin.