Pyhä Olavi
Olavinlinna on saanut nimensä norjalaisen viikinkikuningas Olavi Haraldssonin (995–1030) mukaan. Olavi oli pakana, joka kääntyi kristinuskoon ja alkoi käännyttää valtakuntansa kansalaisia. Olavin katsotaan kuolleen maansa ja uskontonsa puolesta ja hänet julistettiin pyhimykseksi kuolemansa jälkeen. Kun Erik Akselinpoika Tott (1415–1481) alkoi rakennuttaa linnaa vuonna 1475 levottoman itärajan turvaksi, valitsi hän sille nimen sen ajan suosituimman sotaisan pyhimyksen mukaan.
Pyhän Olavin kultti
Ensin Pyhä Olavi kohosi koko Norjan suojeluspyhimykseksi, mutta melko nopeasti Olavi-kultti levisi muualle Pohjolaan ja saavutti nykyisen Suomen alueen. Ainakin jos katsotaan kirkollisten rakennusten suojelijoiden määrää, Pyhä Olavi oli 1200-luvun puolivälissä Neitsyt Marian ohella Suomen suosituin pyhimys. Pyhästä Olavista tuli kaikista kansanomaisin pyhimys Pohjoismaissa, täällä häntä pidettiin mahtavana ja suojelevana kuninkaana, joka tappara kourassaan antoi turvaa ja suojaa.
Nykyään Pyhä Olavi muistetaan luonnollisesti Olavinlinnasta, mutta myös muista Pyhän Olavin kunniaksi pystyteyistä monumenteista. Turusta Ulvilan kautta Savonlinnaan kulkee Pyhän Olavin mannerreitti, joka on osa Pyhän Olavin laajempaa pyhiinvaellusreittiä.
Lue lisää Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitistä.
Pyhän Olavin patsas
Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg suunnitteli Olavinlinnan restaurointitöitä 1910-luvulla. Hän tilasi linnan suojeluspyhimystä Pyhää Olavia esittävän suuren patsaan kuvanveistäjä Ville Vallgrenilta. Vallgren, joka työskenteli tuolloin Pariisissa, lupasi veistää hiekkakivestä n. kolmen metrin korkuisen patsaan “för det orimligt billiga priset af 3500 mark.”. Patsaan kustannus vastasi huomattavaa osaa koko restaurointibudjetista, mutta Muinaistieteellinen toimikunta hyväksyi patsaan hankinnan, vaikka huomauttikin, että varat pitäisi käyttää mieluummin linnan kunnostamiseen.
Ahrenberg ja Vallgren olivat tehneet yhteistyötä jo aiemmin, sillä Ahrenberg oli toiminut aloitteentekijänä patsashankkeessa, jossa Viipuriin hankittiin Torkkeli Knuutinpoikaa esittävä patsas. Samankaltaiset Torkkeli Knuutinpojan ja Pyhä Olavin veistokset ovat asettelultaan peilikuvia. Ville Vallgrenin (1855-1940) tunnetuin teos lienee Helsingissä sijaitseva Havis Amanda -patsas.
Ahrenbergin suunnitelmana oli sijoittaa patsas Paksun Bastionin suureen oviaukkoon, mutta se sai sittenkin paikkansa Kuninkaansalista. Pyhä Olavi oli asetettu metrin korkuiselle jalustalle, ja patsaassa oli alun perin värejä sekä värikkäitä koristekiviä kruunussa sekä miekassa. 1920-luvulla patsas siirrettiin pääportille, jossa se monen vuosikymmenen ajan otti vastaan linnaan saapuvia ihmisiä. Siirron yhteydessä jalusta hävisi, ja olosuhteet sekä ilkivalta tekivät hallaa patsaan alkuperäiselle ulkomuodolle. Viimeisimmän restauroinnin yhteydessä 1970-luvulla Pyhä Olavi sai palata kunnostettuna jälleen sisätiloihin ja on siitä lähtien vartioinut Keskushallia.
Olavinlinnan kappeli
Olavinlinnan kappeli sijaitsee Kirkkotornissa, joka keskiajalla tunnettiin nimellä Pyhän Olavin torni linnan suojeluspyhimyksen, Pyhän Olavin mukaan. Kirkkotilan rakentaminen lienee ollut suunnitelmissa jo linnaa perustettaessa vuonna 1475, sillä seudulla ei ollut kirkkoa järkevän etäisyyden päässä, ja lisäksi katolinen kirkko piispa Konrad Bitzin johdolla tuki Olavinlinnan rakentamista voimakkaasti.
Kappeli oli kirkollisessa käytössä aina 1630-luvulle, jolloin se jäi pieneksi sen hetkiseen tarpeeseen nähden ja Kuninkaansali otettiin kirkolliseen käyttöön. Tämän jälkeen Kappelia käytettiin varastotilana, eikä sitä ilmeisesti juurikaan hoidettu, jolloin seurauksena oli esimerkiksi keskiaikaisten kattomaalausten tuhoutuminen suurelta osin. Jäljellä olevista kattomaalausten jäänteistä pystyy erottamaan lehti- ja kukkakuvioita sekä vaakunoita, lisäksi seinää kiertää kaksitoista vihkiristiä. Kappelissa on kolme alttaria; rekonstruoitu pääalttari ja kaksi sivualttaria, sekä sakastisyvennys. Pääalttarilla on Hannes Autereen veistämä puinen krusifiksi.
Kappelin yhteydessä on Suomen oloissa ainutlaatuinen ratkaisu, hagioskopi. Kappelin seinän aukon takana on kammio, jonne voitiin sijoittaa epäpuhtaina ja syntisinä pidettyjä henkilöitä, kuten rikollisia tai sairaita. Pienen hagioskopi-aukon kautta he pystyivät seuraamaan jumalanpalvelusta.
Nykyisin Kappeli on ekumeeninen, ja siellä voi järjestää yksityistilaisuuksia, kuten vihki- ja kastetilaisuuksia. Kappeliin pääsee tutustumaan Olavinlinnan opastetuilla kierroksilla, joita järjestetään ympäri vuoden linnan aukioloaikoina.
Pyhän Olavin päivä
Savonlinnan kaupungin syntymäpäiviä juhlitaan joka kesä Pyhän Olavin päivänä 29. heinäkuuta. Tuona päivänä vuonna 1030 kaatui viikinkikuningas Olavi Haraldinpoika, josta tuli ihmetekojen ansiosta sekä katolilaisten että ortodoksien suosikkipyhimys. Kirkolliseen kalenteriin Pyhän Olavin päivä kuului 1200–1500-luvuilla, eräin paikoin jopa 1700-luvulla. Edelleenkin suomalaisessa nimipäiväkalenterissa 29.7. on Olavin ja Ollin nimipäivä.
Olavin päivää juhlittiin 1200-luvulla messuin ja rukoushetkin Olaville pyhitetyissä kirkoissa tai Olavi-alttarien äärellä. Olavin päivästä muodostui kesäkäräjien pitopäivä. Isommissa pitäjissä, joihin väkeä saapui paljon, kokoonnuttiin pitämään neuvoa ja järjestettiin markkinoita. Olavin päivästä tulikin yleinen markkinapäivä. Päivään yhdistettiin myös piirteitä sadonkorjuujuhlista, ja juhlaan kuului lampaan uhraaminen ja syöminen. Olavinlinnassakin kasvatettiin aina Venäjän vallan aikaan saakka mustaa pässiä Olavin päivää varten. Savonlinnassa olavinlampaan perinteestä muistuttaa nykyisin mm. Tallisaaren pässipatsas.
Lue lisää Pyhän Olavin päivän vietosta Savonlinnassa.