Historiaa
Ajatus kansallismuseosta syntyi tiettävästi ensimmäisen kerran 1850-luvulla. Tuolloin Helsingin yliopiston yhteydessä oli kokoelmia, jotka osittain olivat perua jo Turun Akatemian ajoilta. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston aloittaessa toimintansa Helsingissä vuonna 1828 yliopistoon kuului myös kokoelma nimeltä Raha-, mitali- ja taidekabinetti.
Vuodesta 1835 kokoelmaan kertynyttä kansatieteellistä ja arkeologista aineistoa alettiin esitellä omana kokonaisuutenaan, ja vuodesta 1840 alkaen sitä kutsuttiin Kansatieteelliseksi museoksi. Numismaattinen kokoelma puolestaan muodosti raha- ja mitalikabinetin. Hallinnollisesti kokoelmat erotettiin toisistaan 1849. Vuonna 1875 Kansatieteellisen museon nimi muutettiin Historiallis-kansatieteelliseksi museoksi, joka paremmin vastasi sen luonnetta.
1870-luvulla sai alkunsa kaksi uutta tärkeää kansallista kokoelmaa: Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelma sekä Ylioppilasosakuntien kansatieteellinen museo. Yliopiston kokoelmien tilanpuute johti siihen, että 19.2.1887 yliopiston konsistori teki aloitteen, että valtio ottaisi haltuunsa Historiallis-kansatieteellisen museon. Aloitteessa esitettiin, että sille rakennettaisiin tilat, joihin myös Muinaismuistoyhdistyksen ja Ylioppilasosakuntien kokoelmat voitaisiin sijoittaa. Vaikka kokoelmat siirtyivät muodollisesti vasta vuonna 1893 valtiolle ja Muinaistieteellisen toimikunnan hallintaan, museorakennuksen suunnittelu aloitettiin jo 1887, ja käytännössä kokoelmat olivat valtion vastuulla. Näin kansallismuseo oli saanut alkunsa, aluksi nimellä ”Valtion museokokoelmat”. Vähitellen alettiin puhua Valtion historiallisesta museosta.
Ensimmäiset suunnitelmat museorakennusta varten tehtiin 1888-1889. Piirustukset teki arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennuksesta oli tarkoitus tulla Ateneumin tyyppinen, mutta pienempi uusrenessanssipalatsi. Rakennuspaikan etsiminen viivästytti hanketta, ja kun sopiva tontti viimein vuonna 1898 löytyi Töölöstä, ei suunniteltu palatsi enää sopinut ajan rakennustaiteellisiin ja museonäkemyksiin.
Museorakennuksesta järjestettiin 1902 yleinen arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti nuori arkkitehtikolmikko Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1905 ja saatiin päätökseen 1910. Muinaistieteellinen toimikunta otti rakennuksen haltuunsa, mutta näyttelytilojen viimeistely oli edelleen kesken. Historian ja kansatieteen näyttelyt avattiin viimein yleisölle tammikuussa 1916, esihistoriallinen näyttely vuonna 1920 ja raha- ja mitalikammio 1927.
Vuonna 1916 museon nimeksi tuli virallisesti Suomen kansallismuseo.