Tamminiemen historiaa

TAMMINIEMEN HISTORIAA

Tamminiemen huvila valmistui tanskalaissyntyisen tukkukauppias Jörgen Nissenin perheen kodiksi 1904. Sen suunnittelivat nuoret arkkitehdit Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell. Tuolloin Villa Nisseniksi kutsuttu huvila edusti tyyliltään pääpiirteissään jugendia. Päärakennuksen viereen valmistui myös talousrakennus. Talossa oli huonepinta-alaa 445m2, ja sen alakerta käsitti salin, isännänhuoneen ja keittiön lisäksi ruokasalin ja tyttären huoneen; yläkerrassa oli halli ja neljä huonetta. Rakennus oli puulämmitteinen ja kaikissa huoneissa oli kaakeliuuni talon tyttären huoneen valkoista marmoritakkaa lukuun ottamatta. Arkkitehdit olivat suunnitelleet myös sisustusvärit ja materiaalit. Salin seinäpinnat oli maalattu himmeän vaaleanvihreiksi, ruokasali oli yönsininen ja isännänhuone tummasävyinen.

Vuonna 1914 Villa Nissen vaihtoi omistajaa: Venäjällä metalliteollisuuden parissa työskennellyt insinööri Ernst Sundgren osti sen kesähuvilaksi kuusilapsiselle perheelleen ja talosta ryhdyttiin nyt käyttämään nimeä Villa Ekudden. Lokakuun vallankumouksen alla 1917 Sundgrenin perhe joutui kuitenkin lähtemään Pietarista, minkä jälkeen Tamminiemen huvila otettiin ympärivuotiseen käyttöön.

Sundgrenin perheen muutettua Belgiaan 1920-luvun alussa Tamminiemen osti Hufvudstadsbladetin päätoimittaja, Suomen varakkaimpiin liikemiehiin kuulunut Amos Anderson (1878 – 1961). Anderson asui huvilassa kuitenkin vain tilapäisesti ja vuonna 1927 hän ryhtyi vuokraamaan huvilaa. Kun huvilan pitkäaikainen vuokralainen kuoli 1930-luvun lopulla, Anderson päätyi lahjoittamaan Tamminiemen Suomen valtiolle 1940, tasavallan presidenttien asunnoksi. Lahjoituksen taustalla oli mm. Andersonin ystävyys presidentti Kyösti Kallion (1873 – 1940) kanssa; tämä oli useaan otteeseen maininnut asuvansa mieluummin Meilahden maalaismaisessa ympäristössä kuin Presidentinlinnassa. Rakennushallitus sai tehtäväkseen kunnostaa huvilan presidentin asunnoksi, mutta korjaustyöt valmistuivat vasta loppuvuodesta 1940, ja näin ollen presidentti Kallio ei koskaan ehtinyt muuttaa Tamminiemeen, sillä hän erosi virasta vaikean sairauden vuoksi 19.12.1940 ja kuoli samana päivänä Helsingin rautatieasemalla.

PRESIDENTTIEN AIKA

Ensimmäinen Tamminiemeä virka-asuntonaan käyttänyt presidentti oli Risto Ryti (1889 – 1956), joka muutti huvilaan puolisonsa Gerda Rytin (1886 – 1984) kanssa kesäkuussa 1941. Tamminiemeen siirrettiin Presidentinlinnasta biedermeier- ja uusrokokoohuonekaluja, jotka löytyvät edelleenkin Tamminiemen seurusteluhuoneesta, pienestä ruokailutilasta ja presidentin työhuoneesta.

Rytit viettivät Tamminiemessä suurimman osan kesistään ja muuttivat sinne pysyvämmin Presidentinlinnan vaurioiduttua Helsingin pommituksissa kevättalvella 1944, minkä jälkeen presidentin viranhoito keskittyi Tamminiemeen. Tamminiemeen presidenttiä saapuivat tapaamaan sekä koti- että ulkomaiset neuvottelijat. Kesäkuussa 1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop vieraili Tamminiemessä, ja neuvottelujen tuloksena solmittiin ns. Ribbentrop-sopimus, joka takasi Saksan ase- ja viljatoimitusten jatkumisen jatkosotaa käyvälle Suomelle. Heinäkuun lopulla sotatilanne oli kuitenkin kehittynyt sellaiseksi, että rauha Neuvostoliiton kanssa oli saatava aikaan. Ribbentrop-sopimuksen vuoksi presidentin oli erottava, jotta rauha saataisiin solmittua. Tamminiemessä Ryti myös allekirjoitti 1.8.1944 päivätyn eroanomuksensa.

Seuraava presidentti, Gustaf Mannerheim (1867–1951), asui pääasiassa Tamminiemessä. Sen merellinen ympäristö miellytti Mannerheimia, joka teki kävelyretkiä ympäristöön ja uintiretkiä Seurasaareen. Tamminiemi oli presidentin viranhoidon keskus. Se oli myös välirauhanneuvottelujen keskiössä, ja liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov vieraili Tamminiemessä Mannerheimin luona. Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 Moskovassa. Mannerheim erosi presidentinvirasta terveydellisistä syistä maaliskuussa 1946. Hänen seuraajansa J. K. Paasikivi (1870–1956) ei koskaan muuttanut Tamminiemeen, sillä hän piti presidentinlinnan keskeistä sijaintia käytännöllisempänä.

Helmikuussa 1956 presidentiksi valittiin Urho Kekkonen (1900–1986), joka muutti Tamminiemeen puolisonsa Sylvi Kekkosen (1900–1974) kanssa saman vuoden lokakuussa. Ennen Kekkosten muuttoa jugendhuvila peruskorjattiin ja modernisoitiin tilavammaksi. Huonejaottelua ei muutettu, mutta tiloja avarrettiin paikoitellen laajentamalla oviaukkoja. Kaakeliuunit purettiin seurusteluhuoneen marmoritakkaa ja ullakolla sijainnutta kaakeliuunia lukuun ottamatta - puulämmitys korvattiin öljylämmityksellä. Julkisivurappausta uudistettiin, ja sen yleissävy oli lähinnä valkea. Tontille valmistui kesän aikana myös rantasauna. Sisustuksen väritys muuttui: seinät maalattiin vaaleansävyisiksi. Presidentinlinnasta tuotiin lisää 1800-luvun jälkipuoliskon koristeellisia kalusteita, joilla kalustettiin alakertaa. Lisäksi lähinnä yläkertaan suunniteltiin ja hankittiin kotimaisia aikalaiskalusteita. Sisustuksen suunnitteluun osallistuivat mm. sisustusarkkitehti Maija-Liisa Komulainen ja tekstiilitaiteilija Liisa Suvanto yhdessä Sylvi Kekkosen ja Presidentinlinnan henkilökunnan kanssa. Sisustusta uudistettiin vielä 1974 professori Timo Sarpanevan johdolla. Tuolloin osaan huoneista hankittiin sen ajan muodikkaita, Yrjö Kukkapuron suunnittelemia nahkakalusteita, yläkertaan myös Alvar Aallon koivupöytiä ja -tuoleja. Myös keittiön kaapistot uusittiin. Vuosien varrella uutta ilmettä sisustukseen toivat presidentin pitkän virkakautensa aikana Suomesta ja ulkomailta saamat erilaiset lahjaesineet ja presidenttiparin omat taidehankinnat.

Urho ja Sylvi Kekkonen pitivät Tamminiemen luonnonläheisestä sijainnista, ja lähistöllä sijainnut Seurasaari tarjosi urheilulliselle presidentille erinomaisen lenkkeily- ja ulkoilumaaston. Tamminiemi ei ollut ainoastaan asunto, vaan myös monet presidentin virkaan kuuluvat tehtävät keskittyivät sinne, minkä myötä talosta tuli hyvin tunnettu. Tamminiemi toimikin usein päivänpolitiikkaan liittyvien tapahtumien ja neuvottelujen näyttämönä. Ainoastaan suuret ja virallisemmat tilaisuudet järjestettiin Presidentinlinnassa. Presidentti Kekkonen asui Tamminiemessä yhteensä 30 vuotta, joista virassa olevana presidenttinä 25 vuotta, vuoteen 1981 saakka, jolloin hän erosi terveydellisistä syistä. Urho Kekkonen kuoli Tamminiemessä 31.8.1986.

TAMMINIEMI MUSEONA

Presidentti Kekkosen kuoleman jälkeen Museovirasto sai opetusministeriöltä tehtäväkseen muodostaa Tamminiemestä Urho Kekkosen museon, joka samalla esittelisi myös koko Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Presidentti Kekkosen perikunta lahjoitti Suomen valtiolle presidentti ja rouva Kekkoselle kuuluneen irtaimiston hoidettavaksi museoon liittyvänä Urho Kekkosen kokoelmana. Kokoelma käsittää mm. huonekaluja, taide-esineitä, ase- ja kalastusvälineitä, kunniamerkkejä sekä valtiovierailuilla saatuja virallisia lahjoja että syntymäpäivälahjoja niin Suomesta kuin ulkomailta. Museo vihittiin käyttöön joulukuussa 1987 ja se on osa Suomen kansallismuseon museoperhettä.

Vuosina 2009 – 2011 museossa tehtiin tontin kaikki rakennukset käsittänyt laaja peruskorjaus, jonka yhteydessä mm. museon sisätilat konservoitiin ja talotekniikkaa uudistettiin. Päärakennuksen julkisivu palautettiin alkuperäiseen jugend-asuun, museon esteettömyyttä parannettiin ja toisen kerroksen entinen vierashuone muutettiin vuokrattavaksi monitoimitilaksi. Lisäksi sivurakennuksen kahvilaa laajennettiin ja uudistettiin ja museon puisto-alueet kunnostettiin. Museota esitellään autenttisessa 1970-luvun asussa.

MUSEOKIERROS

Talon alakerta

Tamminiemen alakerta oli talon virallisempi osa. Tässä kerroksessa presidentti tapasi työasioissa saapuneita vieraita. Yläkerta puolestaan oli ennen kaikkea Kekkosten asunto.

Eteinen

Eteisen sisustus on edelleen osittain 1970-luvun puolivälistä: Yrjö Kukkapuron suunnittelemat mustat Saturnus-sarjan nahkatuolit olivat eteisessä presidentin vieraiden istumapaikkana ja värimaailmaa hallitsi kokolattiamatto, yhden seinämän puupanelointi ja portaikon seinämän suuri peilipinta.

Presidentti Kekkosen aikaan eteisen paneloidulla seinällä oli esillä saksanhirven sarvet, jotka kertoivat presidentin eräharrastuksesta. Näitä sarvia lukuun ottamatta presidentin kalastus- ja metsästysharrastukset eivät paljoakaan näkyneet Tamminiemen sisustuksessa. Presidentin aseet, kalastusvälineet ja monet näihin harrastuksiin liittyvät muistoesineet olivat varastoituina talon ullakolla olevaan asehuoneeseen.

Saksanhirvensarvien paikalla on nykyään venäläisen taiteilijan, Ilja Glazunovin (1930–2017), vuonna 1973 maalaama presidentti Kekkosen muotokuva. Alun perin muotokuvan sijoituspaikkana oli Finlandia-talo, minkä jälkeen teos on ollut esillä mm. hotelli Presidentissä, Tamminiemessä, ulkoministeriössä sekä lukuisissa näyttelyissä eri puolilla Suomea. Helmikuussa 2018 Paasikivi-Seura lahjoitti muotokuvan Suomen kansallismuseolle esille asetettavaksi Tamminiemeen.

Työhuone

Työhuoneessa presidentti tapasi yksittäisiä vieraita tai pieniä vierasryhmiä. Hyvin tunnettuja tapaamisia työhuoneessa oli hallitusneuvottelujen aikana, kun eri eduskuntaryhmien edustajat kävivät kertomassa presidentille tulevaa hallitusta koskevista näkemyksistään. Useimmiten presidentti keskusteli vieraidensa kanssa ikkunasyvennyksessä.

Monet huoneen taide- ja koriste-esineistä ovat ulkomaisia lahjaesineitä. Näyttävä maisemataulu kirjahyllyn yläpuolella on lahja Unkarista. Se on ollut nykyisellä paikallaan jo 1960-luvun puolivälissä. Toinen työhuoneen pitkäaikainen esine on kirjahyllyn päällä oleva emalikoristeinen maljakko maisemataulun oikealla puolella. Maljakko oli Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštševin 60-vuotislahja presidentti Kekkoselle. Ikkunasyvennyksen seinällä oleva maailmankartta oli lahja Yhdysvaltain varapresidentti Lyndon B. Johnsonilta tämän Suomen vierailulla syyskuussa 1963. Biedermeiersohvan yläpuolella oleva öljymaalaus on Axel Gallénin (1865–1931) ”Iltahämärä” vuodelta 1904.

Sali

Salissa presidentti otti vastaan tervehdyskäynnille tulleita vieraita. Tunnetuin tapahtuma oli hallituksen tervehdyskäynti. 1960-ja 1970-luvuilla hallituksen vaihtuessa sekä eroava että uusi hallitus kävivät tervehtimässä presidenttiä Tamminiemessä, jolloin paikalla oli myös runsaasti tiedotusvälineiden edustajia. Salin kalustuksena olivat Presidentinlinnasta vuonna 1956 tuodut kalustot: valkea uuskustavilainen kalusto ja kullattu uusrokokookalusto. Taide-esineet olivat koko ajan lähinnä kotimaisia aikalaisteoksia. Salin päätyseinällä on Pekka Halosen (1865–1933) maalaama talvimaisema. Toisella päätyseinällä puolestaan on Ester Heleniuksen (1875–1955) kukka-asetelma.

Salissa pidettiin myös iltatilaisuuksia. Sylvi Kekkosen kirjallinen piiri kokoontui muutamia kertoja Tamminiemessä 1950-luvun lopulla. 1960-luvun alusta alkaen katsotaan syntyneen uuden illanviettoperinteen, kun presidentti ryhtyi kutsumaan Tamminiemeen nuoria poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä sekä tutkijoita, toimittajia ja järjestöaktiiveja. Illanviettoja järjestettiin yleensä kerran vuodessa. Perinteestä tuli hyvin tunnettu, ja lehdet julkaisivat jopa nimilistoja kutsutuista vieraista. Illanvietoista alettiin käyttää nimitystä Tamminiemen lastenkutsut. Näiden illanviettojen katsotaan jatkuneen 1970-luvun puoliväliin saakka.

Seurusteluhuone

Salin eteläpäädyssä on seurusteluhuone. Se oli toisinaan käytössä salin lisähuoneena, kun salissa oli jokin suurempi tapahtuma. Kun hallitus tuli saliin, olivat tiedotusvälineiden edustajat enimmäkseen seurusteluhuoneessa. Toisinaan huoneessa oli myös pienimuotoisia tapaamisia työhuoneen ohella tai siellä voitiin tarjota vieraille kahvit lounaan tai tapaamisen päätteeksi.

Seurusteluhuoneessa on talon ainoa säilynyt tulisija. Lattialla on Timo Sarpanevan suunnittelema ja lahjoittama Karhunjälki-niminen ryijymatto 1960-luvulta. Kalustuksena oleva Yrjö Kukkapuron suunnittelema Saturnus-sarjan kalusto on kuulunut huoneen kalustukseen vuodesta 1974 ja pieni uusrokokooryhmä on tuotu Presidentinlinnasta jo vuonna 1941. Vasemmalla seinällä on Kain Tapperin (1930–2004) valmistama puuteos ”Lähteensilmä” vuodelta 1970 ja marmoripöydällä on Timo Sarpanevan (1926–2006) suunnittelema kulho ”Verihelmi” vuodelta 1967. Seinällä oleva vuoristomaisemamaalaus on Bulgariasta. Ovensuussa oikealla on Sylvi Kekkosen oma taidehankinta, Tapio Junnon (1940–2006) pronssiveistos ”Ikkuna merelle” vuodelta 1968.

Pieni ruokasali

Salin pohjoispäädyssä sijaitsevaa ruokasalia kutsuttiin myös teehuoneeksi. Biedermeierkalusteet ovat Presidentinlinnan kokoelmista ja ne olivat käytössä jo presidentti Rytin aikana. Teehuoneessa syötiin lounas ja päivällinen, jotka hovimestari tarjoili pöytään viereisestä keittiöstä. Seinällä oikealla on Rut Brykin (1916–1999) nelikulmainen keramiikkavati 1960-luvulta. Sen alapuolella tarjoilutasolla on puuleikkauksin koristeltu sikarilaatikko, joka oli presidentti Kekkosen saama 80-vuotislahja Kuuban presidentti Fidel Castrolta. Teehuoneen baarisyvennys rakennettiin 1950-luvulla. Baari oli käytössä silloin, kun Tamminiemessä järjestettiin juhlia.

Keittiö

Keittiö oli palvelushenkilökunnan valtakuntaa, jonka valtiattarena oli Tamminiemen sisäkkö. Keittiön keltaiset Enso-kaapistot ja keittiötaso, jonka ääreen henkilökunta kokoontui aterioimaan, asennettiin keittiöön 1974. Metoksen suuri liesi haudutusaltaineen on 1950-luvulta. Tiskipöydän vieressä on Asea-Skandia -merkkinen vihreä astianpesukone 1970-luvulta.

Emäntä ja apuemäntä valmistivat ateriat. Ruuanvalmistuksessa raaka-aineina käytettiin paljon kotimaista kalaa ja riistaa. Juurekset ja vihannekset saatiin Kultarannasta Naantalista, jälkiruoka valmistettiin usein kauden marjoista. Tamminiemessä järjestettiin pienimuotoisia päivällisiä ja illallisia, sekä buffet-tilaisuuksia, mutta suuret, viralliset juhlapäivälliset ja -illalliset olivat Presidentinlinnassa.

Portaikko

Eteishallista johtaa portaat yläkerran yksityiskotiin. Portaikossa on kaksi Rooman näkymiä esittävää kuparipiirrosta, jotka on tehnyt italialainen kuparipiirtäjä ja arkkitehti Giambattista Piranesi 1750-luvulla. Porrastasanteella on keraamikko Toini Muonan tekemä lattiamaljakko, joka oli Tamminiemen eteishallissa jo presidentti Mannerheimin aikana. Lapin ruskan väreissä hehkuva raanu on Elsa Montell-Saanion käsialaa.

Talon yläkerta

Halli ja ruokasali

Yläkerran halli oli presidentti Kekkosen aikana sisustettu olohuoneeksi. Yläkerta oli pyhitetty yksityiselämälle ja siellä vietettiin aikaa perheen ja sukulaisten kesken. Presidentti Kekkosella oli tapana nauttia aamiainen olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Aamiaisen yhteydessä hän kävi läpi päivän lehdet. Aamurutiineihin kuuluivat myös juoksulenkit Seurasaaressa ja talvisin hiihtäminen meren jäällä.

Olohuoneessa istuinryhmänä on Yrjö Kukkapuron ruskeat Ateljee-nahkasohvat ja –nojatuolit, jotka tulivat taloon 1974. Kalusto edusti aikanaan huippumodernia designia, jonka myös New Yorkin Modernin taiteen museo hankki kokoelmiinsa. Pallotuoli on sisustusarkkitehti Eero Aarnion suunnittelema vuonna 1963. TV-tuolina on Yrjö Kukkapuron mustalla nahalla verhoiltu Karuselli-tuoli vuodelta 1966.

Seinällä on Kekkosten oma taidehankinta, Essi Renvallin (1911–1979) suurikokoinen, kullattu pronssireliefi ”Ihmisiä työssä” vuodelta 1949. Vastapäisellä seinällä, kirjahyllyn yläpuolella on Reidar Särestöniemen (1925–1981) värikäs maalaus ”Ilves kohtaa Jäämeren”, jonka presidentti Kekkonen hankki 1970-luvulla. Sen oikealla puolella on venäläisen taiteilijan Valentinovitš Štšerbakovin jokimaisema ”Hiljaisuus” vuodelta 1976.

Urho ja Sylvi Kekkosella oli kaksi lasta: kaksospojat Matti ja Taneli, jotka syntyivät vuonna 1928. Ikkunalaudalla on suurlähettiläs Taneli Kekkosen pronssinen, värimaalattu muotokuva, jonka on veistänyt Essi Renvall vuonna 1959. Kirjahyllyn päällä on Taneli Kekkosen lasten Timo ja Tea Kekkosen pronssiset muotokuvat.

Ruokasalissa aterioitiin aina silloin, kun perhe ja suku olivat koolla. Toisinaan ruokasalissa voitiin järjestää pienimuotoisempia juhlapäivällisiä myös arvovieraille. Puolikaaren muotoinen ikkuna kuvaa auringonlaskua. Sen takana on yksi talon neljästä parvekkeesta.

Ruokasalin tammiviiluisen astiakaapin ja ruokapöydän on suunnitellut Maija-Liisa Komulainen vuonna 1956. Uusbarokkituolit on tuotu Presidentinlinnasta 1956. Lasikuvun alla oleva antiikkikello on lahja Ranskan presidentti Charles de Gaullelta vuodelta 1962, jolloin presidentti Kekkonen teki valtiovierailun Ranskaan.

Vitriinikaapissa ruokasalin toisessa päädyssä on lähinnä Sylvi Kekkosen valtiovierailujen ja ulkomaanmatkojen yhteydessä saamia tai hankkimia pienikokoisia hopeisia, lasisia ja posliinisia lahja- ja muistoesineitä. Vitriinikaapin yläpuolella on Åke Hellmanin (1915–2017) maalaama muotokuva Sylvi Kekkosesta vuodelta 1978. Oven vieressä oikealla on Sylvi Kekkosen sisaren, kuvaamataidonopettaja Elin Uinon (1898–1963), akvarelli. Siitä oikealle on Hugo Simbergin (1873–1917) maalaus ”Piru on kuollut” vuodelta 1907. Se oli 50-vuotislahja pääministeri Urho Kekkoselle Suomen Painonnostoliitolta.

Ruokasalin päädyn ovi johtaa vaihtuvien näyttelyiden tilaan, joka toimi Kekkosten aikaan tarjoiluhuoneena. Näyttelytilasta päästään Tamminiemen entiseen vierashuoneeseen, joka toimii nykyään vuokrattavan kokoustilana. Huoneen yhdellä seinustalla on kuitenkin yhä nähtävissä kirjahylly presidentti Kekkosen ajalta.

Presidentin ja rouva Kekkosen makuuhuoneet

Yläkerran hallista vasemmalle sijaitsevat presidentin ja rouva Kekkosen makuuhuoneet. Makuuhuoneiden välissä oli alun perin vaatehuone, joka vuonna 1956 muutettiin kylpyhuoneeksi. Kylpyhuoneen nykyinen asu on 70-luvun puolivälistä. Kumpaankin makuuhuoneeseen liittyy pieni pukeutumishuone; presidentin pukeutumishuoneessa sisälle oven yläpuolelle on kiinnitetty kuntotanko. Makuuhuoneet on kalustettu pääosin Alvar Aallon suunnittelemilla ja Artekin valmistamilla kalusteilla. Molemmista huoneista johtaa ovet huvilan eteläpäädyn parvekkeelle.

Oikeanpuoleinen huone oli Sylvi Kekkosen työ- ja makuuhuone. Sylvi Kekkonen (1900-1974) oli kirjailija ja aloitti kirjailijanuransa mietelmäteoksella Kiteitä (Otava 1949). Hänen pääteoksensa Amalia on kirjoitettu Tamminiemessä, ja se julkaistiin vuonna 1958. Sylvi Kekkosen viides ja viimeiseksi jäänyt teos on nimeltään Lankkuaidan suojassa vuodelta 1968. Makuuhuoneen ovea vastapäätä olevalla seinällä on Aimo Kanervan suopursua esittävä akvarellimaalaus vuodelta 1956, jonka Sylvi Kekkonen on hankkinut Tamminiemeen.

Vasemmalla presidentin makuuhuoneessa on sängyn yläpuolella Lappi-aiheisia väritettyjä etsauksia 1700- ja 1800 -luvuilta. Lisäksi seinällä on Tanskan ja Ruotsin kartta, jonka on tehnyt Herman Moll noin vuoden 1715 tienoilla. Kirjahyllyssä on mm. poliittista historiaa käsitteleviä teoksia, muistelmia, lakikirjat ja Lakimies-lehden vuosikerta. Kekkosten kirjasto käsitti yhteensä noin 8 000 nidettä, joista presidenttipari itse lahjoitti suuren osan vuosien varrella Oulun yliopiston kirjastolle.

Tamminiemen rantasauna (avoinna vain kesäkaudella)

Tamminiemen saunasta tuli presidentti Kekkosen aikana Suomen ja kenties maailmankin tunnetuin sauna. Presidentin saunavieraisiin kuului suomalaisia poliitikkoja, taiteilijoita, kirjailijoita ja tiedemiehiä, mutta toisinaan presidentti saunoi siellä myös ulkomaisten vieraidensa kanssa. Saunassa keskusteltiin usein päivänpolitiikasta, mutta yhtä hyvin myös kaikista mahdollisista presidenttiä kiinnostavista asioista taloudesta kulttuuriin. Ennen kaikkea saunominen oli presidentille rentoutumista.

Tamminiemen hirsisauna on valmistunut 1956 arkkitehtitoimisto Kokko & Kokon piirustusten mukaan. Saunaan lisättiin uima-allasosasto takkahuoneen jatkeeksi 1969. Uima-allasosaston lisäksi saunan tiloihin kuuluvat löylyhuone, suihkutila, wc ja takkahuone. Saunan kivistä muurattua, pyöreää kiuasta varten pesuhuoneen alla, kellarissa, on erillinen lämmityshuone halkosäiliöineen, jonne johtaa portaat saunan edustalta. Saunan irtokalusteet ja kuutiomaiset valaisimet on suunnitellut Maija-Liisa Komulainen.