Karhu arkkitehtuurisafari
Kansallismuseon portaiden karhupatsas

Koko perheen arkkitehtuurisafari

Avoinna tänään 11—18
10.6.2021 00:00 — 8.8.2021 00:00

Koko perheen arkkitehtuurikierros tutustuttaa Kansallismuseon rakennukseen pääosin ulkona.

Koko perheen arkkitehtuurisafarin osallistujat saavat tehtäväpaperin, jonka avulla tutkitaan yhdessä Kansallismuseon rakennuksen mielenkiintoisia yksityiskohtia ja historiaa. Oppaan vetämiä arkkitehtuurisafari-kierroksia on tarjolla suomeksi:

ke 30.6. klo 12.45
ke 7.7. klo 12.45
ke 14.7. klo 12.45
ke 21.7. klo 12.45
ke 28.7. klo 12.45
ke 4.8. klo 12.45

Kaikille avoimet yleisöopastukset sisältyvät pääsylipun hintaan.

Jos haluat varmistaa pääsysi opastukselle, voit ilmoittautua etukäteen sähköpostitse ma-pe 9-16 skm.opastusvaraukset@kansallismuseo.fi. Voit myös tiedustella vapaita paikkoja kassalta museoon saapuessasi. Opastuksille otetaan rajoitettu määrä osallistujia vallitsevien koronarajoitusten ja -suositusten mukaisesti.

Kansallismuseon arkkitehtuuriin voi tutustua myös omatoimisesti tämän sivun tehtävien avulla! Tule opastukselle tai tutki museon upeaa rakennusta omatoimisesti.

Arkkitehtuurisafarin kuvituksista vastaavat Eri Shimatsuka ja Mai Ohta.

Karhu

Toivotan kaikki vieraat tervetulleiksi!

Minut suunnitteli kuvanveistäjä Emil Wikström, joka tunnetaan myös rautatieaseman Lyhdynkantajien veistäjänä. Leijonalle etsittiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kotoperäisiä vastineita, ja useimmin kuvattuja oli kontio, otso tai karhu – eli minä.

Hirvi

Minua kutsutaan myös metsän kruunupääksi.

Olen ollut tärkeä osa sekä taloudellista että henkistä kulttuuria esihistorian ajoista asti. Olin suosittu aihe taiteessa jo esihistoriallisella ajalla ja olen osa kalevalaista taruaiheistoa.

Toinen karhu ja mehiläinen

Miksi perässäni on aina tuo pörisevä herhiläinen!

Yksi nimistäni, mesikämmen, viitannee siihen, että olen makean perään. Mutta minua ei kuitenkaan rohjeta nimittää hunajarosvoksi.

Joutsen

Istun paikalla, joka johtaa toiseen maailmaan.

Kalevalassa esiintyy Tuonelan mustassa virrassa uiva joutsen. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla, ja joutsenen tappajan uskottiin tuhoutuvan pian itsekin.

Metso

Vartioin museon ovea.

Olenko menninkäinen valeasussa, ennen vanhaan pohdittiin. Uskottiin myös, että jos tulin liian lähelle ihmistä tai asutusta, eli lensin pihaan tai tuvan rappusille, se tiesi onnettomuutta.

Leijona

Makoilen portin yläpuolella.

Leijona eli jalopeura on esiintynyt Suomen alueen tunnuksena jo keskiajalta lähtien. Entisaikaan, ennen valokuvauksen keksimistä ja eläintarhoja, kuvaukset itselle vieraista eläimistä kuultiin kaukomatkoilta palaavilta. Näin syntyi ’jalopeura’ kuvaamaan vaarallista villieläintä.

Pöllö

Näen korkealta kaiken, mitä tapahtuu museon edessä, myös yöllä.

Pöllöä on vanhoista ajoista asti pidetty viisaana eläimenä. Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli.

Orava

Istun kolossani ja tiirailen museokävijöitä.

Oravat istuttavat vuosittain tuhansia puita vahingossa kätkiessään tammenterhoja ja unohtaessaan sitten osan kätköistään. Entisaikaan minun uskottiin kuljettavan viestejä tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä.

Kotka

Katson katolta, korkealta tornin juurelta.

Kansalliseepoksessamme Kalevalassa minua kutsutaan kokkolinnuksi. Olen ilman ja tuulen vertauskuva, kerrassaan komea eläin suurine siipineni.